Tänä aamuna paluu Ruosista, kotiin syömään ja lähiöbaariin katsomaan Suomi-Ruotsi ottelua. Paskan makuhan siitä jäi suuhun, mutta onneksi sunnuntai-illan kooma vähentää vitutusenergian määrän minimiin.
Laivalla oli ihan helmeä. Perjantain Suomi-Venäjä ottelu oli hienoa katseltavaa ja tunnelma oli huipussaan humalaisten suomalaisristeilijöiden kannustaessa Suomea voittoon 😀 Kalliiksi tuli se ottelu, kun aina Suomen maalin syntyessä tarjottiin jääkiekkofanaatikko ystäväni kanssa snapsit ja juomat parille nihkeämmälle kaverille (+toisillemme) 😀
Risteily tuli myös tosiaan siinä mielessä hyvään saumaan että pääsin toipumaan viime vkonlopun henkilökohtaisesta takkiin otosta miesrintamalla. Ei voi sanoa muuta kuin että tuuria oli tällä risteilyllä mukana. Toisena iltana tutustuin monien sattumien kautta aivan erilaiseen mieheen joihin on viime aikoina tullut tutustuttua. Mies näytti päälle päin pelaajalta, mutta paljastui homman edetessä aivan muuksi. Kun tämä poika sanoi nättejä juttuja tiesin että ne tulevat suoraan sydämestä, eikä sen takia että pääsisi harrastamaan läheisempää kanssakäymistä mun kanssa 😀
Enkä ollut edes kauaa ehtinyt kotona olla kun sain jo viestiäkin tältä söpöläiseltä. Tästä miehestä pidän kyllä kiinni jos pystyn siihen itse vaikuttamaan. Vaikka toisaalta viimeisen kuluneen vuoden kokemuksien pohjalta tiedänkin ettei kannata odottaa liikoja, vaikka homma vaikuttaisikin lupaavalta…
Vitutus Helsingin pintaliitäjä playereitä kohtaan on kasvanut. ei jaksaa enää säätöjä, nyt kaipaa jo jotain Todellista tunnetta…