Käytiin parhaan ystäväni kanssa äsken katsomassa Sinkkuelämää leffa. Elokuva sai meidät spekuloimaan koko kotimatkan ajan sitä miksi itse ollaan sinkkuja ja missä vika ettei saada niitä miehiä jotka haluaisimme sitoutumaan itseemme. Eihän kukaan kuitenkaan halua sitoutua mieheen jonka ei usko olevan tulevien lastensa isä. Seuraavat jutut tuli mieleen;
-Pelkäävätkö miehet aidosti vahvoja ja itsenäisiä naisia? Vaikka jokainen mies on aina suu vaahdossa selittämässä kuinka ei halua mitään pirttihirmua tai ihmistä jolla ei ole omaa elämää. Haluavatko miehet kuintenkin loppupeleissä naisen jonka maailma pyörii ensi hetkestä ainoastaan miehen ympärillä…
-Osittain edellisestä johtuen mietimme myös annammeko itse miehille kuvan ettei meitä kiinnosta mikään vakavampi suhde. Näin on itseasiassa joku mies joskus sanonut kun olen asiaa suoraan kysynyt. Eikö jo se että lähtee miehen kanssa useammille kuin yksille treffeille kerro sen että on aidosti vakavissaan?
-Kun kysyy mieheltä suoraan mitä tämä hakee naisissa aika usein saa seuraavan tyyppisen vastauksen; kaunista, fiksua, sporttista, sitoutumiskykyistä, spontaania, huumorintajuista, tyylikästä, persoonallista… listaa voisi toki jatkaa loputtomiin mutta edellä ”suosituimmat” kriteerit. Väitän että täytän aidosti jokaisen em. kohdan ja silti olen yksin. Missä kaikki kiinnostavat sitoutumiskykyiset sinkkumiehet piileskelee? Mitään ei pitäisi faktojen perusteella olla vikana. Ja kuitenkin naiset jolta puuttuu useampiakin asioita näistä seurustelevat, ovat ehkä jopa naisisissa ja useammankin lapsen äitejä.
Katkeraksi meinaa väkisinkin tulla vaikka haluaa uskoa kohtaloon, syy-seuraussuhteeseen ja muuhun älyttömään. Ei nuoren naisen jolla olisi näin paljon annettavaa ole hyvä olla yksin, jokainen meistä kuitenkin kaipaa rakkautta, läheisyyttä ja välittämistä. Ennenkaikkea sitä että tietää jonkun olevan vain itseään varten.