Kotikone päätti irtisanoa yhteistyönsä mun kanssa. En pääse siis enää kotona tsättäilemään, tai muutenkaan tuhlaamaan vähäistä vapaa-aikaani. Nihkeetä.
Viime aikoina mua on vaivannut ihmeellinen flegmaattisuus-apaattisuus yhdistelmä. Ei ole ollut fiilistä tehdä oikein mitään. Olen vaan notkunut kotona, jos en ole ollut töissä. Vkonloputkin ovat kuluneet aivan erimerkeissä kuin joitakin viikkoja sitten. Baarissakaan en ole muutamaan viikkoon käynyt. Siis sellasista Oikeissa baareissa, niinkun yökerhoissa. Ei vaan ole kiinnostanut alkaa laittautumaan, eikä ole kiinnostanut lähteä metsästämään miestä.
Mä olen kyllästynyt olemaan yksin. Haluisin vaan löytää jonkun kivan pojan jonka kanssa viettää aikaa, ja jolta saada läheisyyttä. Toi läheisyys on ehkä se juttu mitä kaipaan eniten. Ja muutenkin. Okei, kesä on tulossa ja kaikkea, mutta onko sillon muka jotenkin helpompi löytää Se Mies. En mä usko, ehkä jotain hoitoja voisi mennä hietsuun bongailemaan, mutta siitä tuskin mitään sen syvällisempää syntyisi.
Juttelin parin pojan kanssa aiheesti jokin aikaa sitten. Kysyin ihan suoraan miksei mun kanssa haluta seurustella vaan musta haetaan yhdenillan seuraa, tai muuten vaan säätöseuraa. Nämä pojat sanoi että ehkä mä näytän siltä etten mä hae mitään vakavampaa. Siis täh, pitääkö olla meikittä ja jossain kirpparikuteissa ettei näyttäisi helpolta. Mä tykkään pukeutua trendikkäästi, käydä kampaajalla säännöllisesti ja käyttää meikkiä. Ja jos radalle lähdetään niin eihän sillon voi jätesäkkiinkään pukeutua.
Jotain postiivistakin, yksi poika vuosien takaa jonka kanssa olen aina tullut hyvin juttuun otti yhteyttä, ja luultavasti tullaan jatkossa enemmän tai vähemmän viettämään taas yhdessä aikaa.. 🙂 Kaveripohjalta tosin.