..ja perinteinen sunnuntaikooma.
Edellisen kirjoituksen jälkeen onkin ehtinyt sattua ja tapahtua…
Oltiin tosiaan Tuomon kanssa viime kuussa kiertämässä Eurooppaa. Alkumatka ruotsi – Tanska – Saksa rissu meni hyvin, ja oikeastaan ihan kivaakin oli. Damissa kuitenkin iski pöpö ja jouduin sairaalaan sisään. Verenmyrkytys oli diagnoosi. 30-60% tämän pöpön saaneista kuolee siihen. Huh. Hengissä kuitenkin viikon tiputuksen ja lukuisten kokeiden jälkeen selvittiin..
Suomeen palattua lääkäriin ja kaksi viikkoa sairaslomaa.
Nyt olo normalisoitunut. Säikähdyksellä onneksi selvittiin.
Loma kuitenkin venähti, synttärit meni sairaalassa ja rähinän keikalle ostetut liput meni hukkaan. :/
Palatakseni nykyisyyteen.. Eilen oltiin perinteiden mukaan taas radalla. Oltiin sovittu sokkotreffit kahden pojan kanssa. Aikamme jahkailtua päädyttiin Uniqiin tapaamaan näitä poikia. Olin ehdotomasti varautunut pahimpaan, koska ei mitään kovin selkeitä kuvia oltu edes nähty. No, näky oli kuitenkin varsin miellyttävä ja viihdyttiinkin näiden poikien seurassa koko ilta ja jatkoillekin lähdettiin samaan paikkaan. 🙂
Yhteisiltä jatkoilta 1+1 jatkoille. Yhdessä nukuttiin, mutta nätisti oltiin koska kerroin aika suoraan etten hae mitään yhden illan hoitoja enää. Tämä poika oli suorastaan hellyyttävä ainoastaan pitäessään kainalossa koko yön.
Tilanne nyt taas se että olen ihastumassa. En kuitenkaan salli sitä tunnetta itselleni ennenkun oikeesti voin olla suhteellisen varma toisen tunteista. En aio ottaa siipeeni. Yllättävän helppoa itseasiassa kylmettää itsentä tollasilta tunteiltä. Pelottavaa jopa. No, päivä kerrallaan. Tällä kertaa tosin näyttää oikeesti positiiviselta 🙂
Kolmen viikon kuluttua lähdetään Kian kanssa Turkkiin. Ei olisi reilua ketään kohtaan viritellä sen vakavampaa suhdetta ainakaan ennen tota reissua. Koska tiedän että Kadir odottaa mua edelleen siellä, ja sen aion 100% varmasti nähdä. Paluu Suomeen olisi kuitenkin helpompi jos täällä olisi joku odottamassa..