miksköhän otsikon keksiminen on aina niin vaikeeta? varmaan siks, että mun kirjoituksissa ei ole päätä, eikä häntää, mikä saa aikaan sen, ettei siinä ole myös mitään yhtenäistä sanomaa. no se on kai lähinnä mun oma ongelma, kun itellenihän mä näitä kirjoitan.
makoilen sohvalla ja valmistaudun henkisesti kahville lähtöön. vai voiskohan sanoo, että treffeille. no, oli mitkä oli. oon nähnyt tyypin kerran, mutta en hihku innosta nyt. viime kerrastahan on useampi kuukausi, joten eihän sitä tiedä.. mut jotenkin arvelen jo lopputuloksen. niin tyypillistä mua, niin tyypillistä. asiathan ovat muuttuneet sitten viime kirjoituksen, joten parempi innostua nyt vaan ja antaa tälle uudelle henkilölle mahdollisuus. ja kai itsellenikin. tapahtuukohan sitä oikeessa elämässä, että jalat lähtee alta?! sen mä haluisin tietää, kun ei mulla ainakaan viimeks kahvitellessa lähtenyt. ai niin, mut onhan mulle itellekin joskus aikasemmin tapahtunut sillai, että sitä odotellessa. 🙂
ens viikolla olis sitten loman aika. vihdoin! tosin onhan sekin asia muuttunut, kun mun matkakumppani vaihtui. mutta musta tuntuu, että se vaihtui parempaan. 🙂 huomenna sit viisumihakemusta sisään ja viikonloppuna kamojen kasausta.
jep, kai mun valmistauduttava muutoinkin kuin henkisesti, joten meikkipussille mars!