Rakas blogini,
Vuosi on alkanut kovin hämmentävissä olosuhteissa. Uusi vuosi meni hirveessä kännissä laivalla. Krapulasta ei sensijaan ollut tietoakaan, koska se yhdistettynä merenkäyntiin olisi voinut koitua kohtaloksi. Armoton biletys jatkui lauantaina. Olin päättänyt olla koko viikonlopun kotona, mutta kuinka kävikään, kun kaveri soitti baarista lauantai iltana 22:30, että lähde baariin. Ja minähän lähdin. Juttelimme puhelimessa noin 5 minuuttia ja paria vaille olin jo baarissa. Tällä välin olin ehtinyt käydä suihkussa, meikata ja valita vaatteet sekä siirtyä kotoani bussilla baariin. Kyllä, kaikki tämä noin 25 minuutissa. Kukaan mies ei tätä usko.
Maanantai ei alkanutkaan enää sitten niin loistavasti. Orastava hammassärky tuntui jo aamusta ja päivän edetessä se vain yltyi. Tiistaina oli poskikin jo ihan turvonnut ja otin ensimmäisen buranan kovaan särkyyn. Yön sitten valvoinkin pitäen samalla kylmähaudetta poskellani. Keskiviikko aamuna soitin hammaslääkäri päivystykseen Hatanpäälle ja sain ajan. Menin luonnollisesti hyvissä ajoin paikalle ja sain odottaa melkein tunnin, koska olihan Hatanpäällä päivystyksessä. No hammaslääkäri-täti suihkutti hieman Oral-B:tä hampaaseen ja sanoi, että tämä on täällä niin toisen hampaan takana. Yllätys, eikös ne hampaat yleensä ole toistensa takana tai vieressä. Oral-B sai riittää, kouraan penisiliinikuuri sekä Burana kuussatasia. Kiittää hän ja varaa ajan röntgeniin sekä leikkaukseen tiskiltä. Niin hän teki ja kiittää taas, että leikkaus aika on JO maaliskuun lopussa. Buranallako siihen asti, jos penisiliinit ei auta?
No tässä on sitten vedelty nappia toisen perään välillä tyhjään mahaan ja välillä täyteen mahaan. Yöt ovat olleet mitä ovat, kun buranakaan ei koko aikaa auta. Välillä vihloo ja jomottaa yllättäen, sitten taas laantuu. Eilen illalla ehdin sitten mietiskellä kaikenlaisia vanhoja asioita. Tulipa siinä sitten mieleeni herra X, kenen kanssa seurustelin viitisen vuotta sitten. Erosimme hämärissä merkeissä ja noin pari vuotta sitten olimme viimeksi juttusissa. Laitoinpa Finderiin kyselyn ja sehän tuotti tulosta. Samaan syssyyn laitoin viestin ja eikun odottelemaan. Naureskelin siinä itsekseni, että nää on taas näitä juttuja.. No aamulla puhelin huusi, että viesti välitetty ja jännitys alkoi tiivistymään. Arvasin, että jossain vaiheessa puhelin soi asian tiimoilta ja niinhän se sitten teki.
Nyt mä en vaan tiedä, mitä ajatella. Ihanaa, että tuli vaihdettua kuulumisia. Mutta toisaalta musta ei tunnu yhtään miltään… Siellä suunnassa elämä on juuri sitä, mitä silloin hän suunnittelikin sen olevan. Joku hoitokin on kuvioissa, mutta kyllä se on enemmänkin kuin hoito. Tiedän sen. Sitä ei vaan voida mulle sanoa suoraan. Tai syy oli se, että näinä päivinä ei voi kehenkään luottaa ja päivä kerrallaan. Silti mulla olisi nyt mahdollisuus säännölliseen kotiorjaan. En mä pysty siihen, mutta pakko mun on se ihminen nähdä vielä. Yhden kerran.
Ehkä oli tarkoitettu näin. Nyt kun mä alan miettiin asiaa enemmän, niin hammasta alkaa särkeä aivan julmetusti. Pakko napata burana. Edellisen särkylääkkeen otin joskus 2-3 välillä yöllä, joten tästä tulikin erikoispitkä väli – 9 tuntia! Nyt haen lääkkeen kyytipojaksi mustikkakeittoa, koska juominen on ainoastaan mahdollista suun avautuessa ainoastaan kolmisen senttiä. Sinne on aivan turha yrittää tunkea lusikkaa, saati sitten haarukkaa, jonka päällä on ruokaa.
Tuntuu, mutta ei tunnu missään.