mitähän mä sanoin taas väärin? Kerroin kysyjälle, että miten on kesä mennyt ja vastaukseksi saan taas tapaamispyyntöjä ja ällöttävää siirappia.
Oon törmännyt tyyppiin muutamissa bileissä tässä reilun vuoden sisällä. Tossa keväällä törmättiin taas ja kaveri tuli ekaa kertaa jutteleen avoimesti. Kysyi, että mentäiskö sumpille ja kun se mun motto on nyt ollut, että pitää antaa mahdollisuus niin sanoin kyllä. Siinä vaiheessa kaikki olikin vielä ok.
Mutta juhlat jatkuivat ja tyyppi hengas koko ajan siinä näköetäisyydellä (vaikka lääniä olis ollut) ja kävi vähän väliä juttelemassa. Jutut alkoi mennä vähän ahdistaviksi, kun jätkä tuli enemmän huppeliin. Ajattelin, että kyllä se tosta rauhottuu. No eipä rauhottunut. Juttelin yhden vanhan tutun kanssa sitten myöhemmin, niin tämä jätkä tulee mun kylkeen ja kysyy niin, että tämä toinenkin kuulee, että ”onks toi mun kilpailija?” Passitin jätkän siitä sitten huitsin nevadaan, koska meni herne nenään.
No lähdettiin noista pirskeistä sitten kaupunkiin, niin eikö tältä jäbältä ala tulla viestejä, että missä ootta? Nähdäänhän vielä tänään? Mä niin haluan nähdä sut! Anna mulle mahdollisuus! Jne jne.. Siis aivan liikaa siirappia mun makuun. Vihelsin pelin poikki ja kerroin tyypille, että nyt alkoi ahdistaan. No eipä se tuntunut auttavan. :/
Seuraavalla viikolla peruin puheeni kahvittelusta ja kerroin henkilölle syyn. En vaan pysty, jos toinen ahdistaa nurkkaan jo ekana päivänä. Tyyppi sanoi ymmärtävänsä, mutta en usko, että viesti meni perille, koska sama meno jatkui sähköposteissa.
Eilen tyypiltä tuli sitten viestiä ja minä tietenkin ystävällisesti siihen vastasin, kun kesäkuulumisia vaan kysyttiin. Kerroin puuhasteluistani ja kysyin kohteliaasti hänen kesäkuulumisiaan. Ja vastaus oli: ”olen odottanut viestiä sinulta”. Siirappia. Yök. Ja lisää siirappia oli havaittavissa, kun luin eteenpäin. Lopussa oli vielä kysymys, että tavataanko huomenna. Mun on vastattava siihen, että ei. En vaan kiinnostu tyypeistä, jotka eivät jätä mitään arvailujen varaan. Ja on siihen toinenkin syy.
Mutta tässä kohtaa mietin, että mitä tein väärin. Oliko väärin vastata ystävälliseen sävyyn kuulumisia. Oliko väärin laittaa hymiö, kun saan takaisin kilokaupalla siirappia vaikken sitä pyytänyt. Huoh.