Lausutaan: hu kuul e de. Sanonta jota edesmennyt poikaystäväni viljeli useammin kuin tarpeen olisi ollut. Jotenkin mä oon miettinyt kyseistä henkilöä aika paljon viime aikoina. Taidanpa kaivata häntä.
Mistä muuten tuli kauhukseni mieleeni, että sain viime yönä tekstiviestin exäni kaverilta. Taas jotain omituista läppää varmaan kännissä kirjoitettu. Sehän on rakastunut muhun muutenkin, eikä ymmärrä, että mä en koskaan vois seurustella sen kanssa. Tosin se taitaa olla rakastunut aina vaan kännissä. Mut siinä taas hyvä esimerkki, että saa monta kertaa sanoa ei.. Anyway olin kyllä ihan unessa, kun se viesti tuli. Siks en nyt just pysty sanoon, tuliks se viime vai toissa yönä. Ja ihan sama. Deletoitua tulee kuitenkin muiden viestien mukana.
Toi lausahdus tuli mieleeni keskustelusta ”sormi suuhun..;)”. Ajattelin tuota lukiessani, että ”hu sjuuk e de” ja samalla pompsahti mieleeni ”hu kuul e de”. Sitä voi viljellä ihan minkä asian yhteydessä tahansa.
Tänään muutenki toiminta viittaa exään. Prkleen tekstiviesti-keskustelua varten kaivoin vanhan luurini esiin. Siellä oli exän viesti vuodelta 99. Lisäks mulla on vieläkin muutama meili tallessa häneltä. Niitä ei valitettavasti ole montaa.. Enkä oo myöskään poistanut puhelinnumeroa puhelimesta. Ihan kuin sitä vielä tarvitsisin. Mä ikävöin häntä.
Asiasta viidenteen, näin tänään Helsingin kamua, kun hän on täällä Treellä käymässä. Sovittiin, että ens kuun lopussa sitten stadiin bilettään. Pitkästä aikaa..
Muutenkin tää tasapaksu elämä jatkuu. Töissä on niin jumalaton kiire, että ei ehdi kissaa sanoon.. Ärsyttää olla vaan joku v*tun ajanvaraaja tai palaverien buukkaaja. Sanon kohta, että varatkaa saatana itte palaverinne. Pyh. Huomenna keskityn plänäämiseen, sen minkä palavereilta ehdin.
Olin muuten työpäivän ja kaupunkireissun jälkeen ilmeisen väsynyt. Maksoin Lidlin kassalla karkkiostoksiani. Kaivelin pankkikorttia kukkarosta ja ehdin jo hätääntyä, että missä se on, niin kassatäti sanoo, että tässä tää kortti on. Ja sillähän se oli siinä kädessä. Olin jo antanut sen sille, eikä mulla ole mitään mielikuvaa tosta. Oon poikki. I know.
Tänään meen kyllä aikasin nukkuun, niin kuin eilenkin ja toissapäivänä. Kello ei oo ollut montaa minuuttia yli 10, kun mulla on jo ollut pää tyynyssä. Silti reilu 8 tunnin yöunet ei meinaa riittää. Huomenna tsekkaan terkkarin vastaanottoajat ja meen siellä poikkeen. Ei oo tervettä tämä. Virkeämpi kun vaan olisin. Ehkä pitäis enemmän liikkua ulkona. Terveellisesti kyllä syön jo. Mutta nuo yhdessä. Siinä olisi kaava. Terveyden ja virkeyden. Tätä tavoitetta, elämä on.