Nu kunde jag säga att inte mycket härligare. Heräsin jo 20 yli 8. Luin Hesarin sängyssä ihan kaikessa rauhassa. Lehden luvun jälkeen lähdin nauttimaan ulkoilmasta, kun aurinkoisen puolen mittari näytti reilua 20 astetta ja varjossakin oli 15. Se ei voi tietää huonoa. Lenkistä tulikin noin 50 minuutin reipas aamukävely ja askelia kertyi 60 % tän päivän tarpeesta eli 5945.
Nyt nautin aamupalasta ja citystä (voiko siitä muka nauttia? ;)) Keittiön avoin ikkuna tekee mahdolliseksi myös auringosta nauttimisen. Kahvi tippuu tossa vieressä ja hyvät aromit leijalee jo nenuun. Oikeesti tällaisia aamujen pitäisi olla.
Tossa lenkkeillessä mietin taas sitä pyörän hankkimista. Samalla laskeskelin kaikkia mahdollisia kuluja seuraavan puolenvuoden sisään. Niitä on paljon ja ne ei oo pieniä kuluja. Nykin matka, taloyhtiössä menossa oleva kattoremppa ja 30-v synttärit. Siinä ne pakolliset. Sit haaveissa olis se polkumasiina. Sen vois kyllä pyytää porukoilta synttärilahjaks, mut tuskin ne niin kallista lahjaa suostuu hankkiin. Mut jos vaikka osan siitä, niin sekin olis jees. Mun on nyt vaan pakko päästä liikkuun.
Nyt kaadan kahvin mukiin, tsekkaan keskustelut ja alan puuhasteleen taas omiani. Aikasta lupsakka päivä tulossa. Yhden asian pitäis aina olla pikkasen edes lupsakkaa. Jaa että mikä se asia on? No tietty! Elämä on.