Ei mitään suunnitelmia. Laatuaikaa itselleni.
Heräsin kasin pintaan ja huomasin, että Hesarin Kuukausiliite on jaettu yön aikana. Nukuimpa sikeästi, kun en kolaukseen herännyt. Tosin ei tuosta pehmeästä materiaalista kovaa kolausta kuuluisikaan. 🙂
Otin lehden ja palasin kissan viereen sänkyyn. Luin rukiista juttua, kunnes uni alkoi taas hiipiä silmiin. Ajattelin, että nyt nukutaan, kun kerran nukuttaa. Seuraavaksi havahdun tekstiviestin ääneen ja kello onkin jo puoli 11. Päätän nousta aamupuuron keittoon. Vedän samantien vaatteet päälleni, pesen nassun ja valmistaudun pienelle kävelyreissulle läheiseen urheilukauppaan, jossa on inventaari-alet. Vetäsen puuron kitusiin ja hörpin aamukahvin facebookin ja cityn seurassa. Sitten ulkoilemaan..
Tulin hetki sitten ulkoa ja palasin jälleen koneelle, kas kummaa. Kohta alan puuhastelemaan omiani. Taidanpa pestä pari koneellista pyykkiä ja vähän järjestellä paikkoja, mitä ei muuten tulisi tehtyä. Surffailen netissä, kun siltä tuntuu. Ja laitan ruokaa, kun nälkä yllättää. Illaksi taidan hakea jonkun filmin, kun karkkiakin on vielä jäljellä. Taidanpa vuokrata Tummien perhosten kodin. Oon odottanut, että näkisin tuon.
Tänään voisin myös ommella loppuun tuon takin, jonka taisin aloitta 2 vuotta sitten. Onneksi kangas ei ole mennyt pois muodista. Lisäksi voisin tänään lukea hieman enkkua. Ihan vaan kertaillakseni muutamia juttuja. Kirjoitan sujuvasti enkkua, mutta puheessa on mielestäni parantamisen varaa. Tai sellasessa small talkissa. Noh, sitä en osaa edes kotimaisella. 😉
Kerrassaan ihanaa viettää yksi lauantai näin. En halua mennä edes jumpalle, koska a) oon jumpannut tälle viikolle jo ihan tarpeeksi ja b) haluan pyhittää tämän päivän vain itselleni.
Mielikin on aikas hyvä. Odottavainen hyvä mieli. Paras lauantai aikoihin.