..Onneks aloitin juuri pakkausurakan ja sain paketoitua 4 lahjaa.. Töissä paketoin tänään 3 ja ne toimitin perillekin jo. Viel olis kaksi pehmeätä pakettia paketoitavana sekä siskon lahja, joka on vielä kaupassa. Mitähän ihmiselle voi ostaa, kun sillä on jo kaikkea.. No puuttuu siltä dikipoksi, muttemmäny sellasta voi ostaa ku ei o varaa. No oon mä saanu vinkin.
Niin tänään vein kummitytölle, sen veikalle ja vanhemmille lahjat. Olipa taas ihana nähdä niitä pirpanoita. Ne on mulle tosi tärkeitä, niin kuin heidän äitinsäkin. Iskä on myös ihan huipputyyppi. Käytiin samalla Pajutilalla. Juotiin sumpit ja syötiin tuoreet voisilmä-pullat. Hmmm. Se oli niin hyvää ja lämminkin vielä. Olipa mukava olla ystävän kanssa välillä liikenteessäkin, kun edellisestä kerrasta olikin aikaa. Pajutilalla on lisäksi kaikkea ihanaa hypisteltävää, joten pari tuntia vierähti kevyesti. Suosittelen: http://www.marjamaenpajutila.fi/
Tänä iltana ajattelin syödä. Juuri sulatin leipää, mihin laitan päälle vain juustoa. Eilen menin nukkumaan nälkäisenä ja aamulla oli silmät turvonneet. Näillähän on selvä yhteys. 😉
Voisin muuten kirjoittaa kaksi asiaa keskusteluun ”mitä hyvää tapahtui tänään”. Tai no oikeastaan kolme. Eipäs kuin neljä. Ja oikeastaan vielä viidennenkin asian keksisin nopeaan. Mutta ei, ei. Älkää kuvitelkokaan, että päiväni olisi ollut hyvä tai onnellinen. Se oli kaukana siitä. Kerron teille kuitenkin, mitkä ne asiat olivat:
1. Sain kuulla, että perinteinen joulu onnistuu sittenkin.
2. Sain kaksi tekstiviestiä ihmiseltä, keneen välit ovat katkolla.
3. Näin ystäväni sekä hänen perheensä.
4. Sain postissa 2 GB:n microSD:n.
5. Työkaveri lupasi järjestää ohjelmaa glögeille huomenna.
Voisin olla melkein tyytyväinen tähän päivään, kun niin monta mukavaa asiaa on tapahtunut tänään, mutta silti mieli on välillä alakuloinen. Mutta tässä päätän, että päivä on ollut hyvä. Tai niin tämä ilta ainakin on.
Siirsin muuten bluetoothilla kuvat kännystä tähän koneelle. Kuvat ovat eilisestä miitistä. Laitan ne näkyville, kunhan saan ostettua sitä aikaa, että saan ne lukolliseen kansioon.
Tv:stä tulee sarjaa, joka kertoo tsunamin jälkeisestä elämästä. Tuntuu niin todelta ja mielikuvat herää ajalta, milloin päivittäin ja melkeinpä tunneittain seurattiin uutisia tsunamista. Tänä vuonna siitä tulee kaksi vuotta, kun tuo järkyttävä uutinen kantautui korviimme. Yhä tulee haikea ja surullinen tunne.
Tunteiden vuoristorata. Elämä on.