Sauvakävelystä on todellakin tullut jokamies-laji. Kun ajelin kaupungista himaan, niin ensin tuli vastaan kalju, parrakas hevari, jolla oli verkkapuku ja sauvat kädessä. Tyyli oli kohdallaan. Muutaman korttelin päästä vastaan tuli toinen nuorehko mies, jolla olikin sitten vapaampi tyyli, mutta hiki oli ainakin tullut pintaan. Pointsit jätkille, sauvat sopii myös miesten käteen. 😛
Toisekseen syksy on tullut. Eilen vielä hilluin t-paidalla töissä ja ulkona, mutta hieman viileä oli. Tänään laitoin jo pitkähihaisen päälle, mutta oli silti viileä. Huomenna jopa takki mukaan?! Syksyn tulon huomasin myös kotona sisällä, kun patterit on taas laitettu päälle. Veskin patteri oli melkeinpä kuuma. Uu, poppaa!
Hmm. Ja mitäs mä kirjoitinkaan eilen siitä ystävyyssuhteesta. Ei se tainnutkaan tosiaan lopahtaa. As I said. Tänään tuli viesti, joka alkoi näin: ”Ystävä pieni, rakas, kallis..”. Heh, siinä vaiheessa nauroin jo tilanteelle.
Mulle tuli äsken bonvoyage-fiilis. 😉 Telkkarista tulee Diana-ohjelmaa ja ajattelin, että pitää kirjoittaa tänne tosta Dianasta ja samalla aivot pakittivat ja hiffasin, että tän oon kokenut aikaisemminki. Niin mä muutin sinä päivänä Helsinkiin, kun Diana kuoli. Se oli oli dramaattinen päivä. Siitä on 10 vuotta. Se on dramaattista.
Mulla oli tänään lepopäivä kuntoilusta. Paristakin syystä. Ensinnäkin se tunti, mille olin menossa, alkaa vasta ens kuussa. Toiseks mun reidet on aika liekeissä, vaikka venyttelin eilen illalla. Kolmanneks lepopäivät on hyvästä, etten pala loppuun heti ja kyllästy. Sekä neljänneks selittelen itselleni aivan liikaa. Mä taidan pelätä, että tää innostus lopahtaa. Ei saakeli, sitä se ei tee, kun tää on elämänmuutos. Huomenna jatkuu sit bodypilateksella, kun tän aamun pilates-tuntikin jäi väliin palaverin takia. Täytyy vaan sovittaa toi duunin järkkäämä pilates tohon ”treeniohjelmaan”, kun oon siitä erikseen maksanut. No tiistain voin surutta pyhittää sille.
Jo on.