enkä mee toiste. muuten oli ihan kivaa, mut mua hävetti lähtee niitten kans liikkeelle ja musta tuntui, että kaikki tuijottaa. kaiken lisäks kun olin päässsyt tohon uikun puistoon, niin lauma jätkiä tuli juoksulenkillä mua vastaan. että mua hävetti sitten niin, että meinasin revetä. no ne oli mua vähä nuorempia, joten ei se niin vakavaa. mut olishan toi nyt pitänyt aavistaa, kun tossa puistikossa aina on jotain futaajia tai mitä sit silloin pelailevatkin. no oon mäki hölömö, kun tollasta häpeilen. sehän on suomalaisten kansallisurheilulaji.
loppumatka menikin ihan rattoisasti ja oikeesti teki tosi hyvää tonne hartiaseudulle. päässä alkoi tuntuun lenkin jälkeen. taisin saada happimyrkytyksen ja verta aivoihin. ehkä se vaikutti myös siihen, ettei loppumatkasta enää nolottanut. jos siihen fiilikseen tottuis, niin ehkä siitä häpeän tunteesta vois päästä eroon. musaa kun kuuntelee täböllä, niin ympäristö unohtuu.
taidan kyl silti jättää sauvailut ihan sisätiloihin. nois ulkohommis tuli kyl mummo fiilis, mut mun elämä on.