on tää vaan niin ihmeellistä, kun kaikki keleet vaihtu yhtäkkii hirveen lempeäksi mömmöksi aivoissa. huomasin taas kerran, että täällä on ihania ihmisiä. unohdin murheet hetkeksi ja mietin vaan syksyä ja fiilistelyä. päätin pyhittää joka viikosta yhden illan fiilistelylle. eli tässä vaiheessa itselleni ja omalle sielun rauhalleni. silloin ei avata telkkaria, ei läppäriä, vaan ollaan vaan. ja hengaillaan. 🙂 fiilistely-rapsaa pukkaa ens viikolla.
