tuo ulos taas kaikki (känni)ääliötkin. olin äsken tuol puistossa makoilemassa, lukemassa ja nauttimassa auringosta vähin vaattein – siis bikinit päällä. olin jo hyvän tovin siellä ollut niin kuulin takaani pullojen kilinää. katsoin taakseni ja semmonen ihan kiltin näköinen parikymppinen poitsu sieltä hymyili, enkä mä sitten kiinnittänyt siihen yhtään sen enempää huomiota, kun ajattelin, että se oli vaan pulloja keräämässä. noh, huomasin että se siinä seilas, mutta ajattelin, että kyllä se kohta lähtee, kun on saanu pullonsa kerättyä. noh, jatkoin kirjan lukemista ja hetken perästä mulle tuli yhtäkkiä sellanen olo, että joku tuijottaa mua. käännyin sit kattoon ja siinähän se poitsu sitten istui muutaman metrin päässä ja tuijotti mua. meikä nousee kovaa kyytiä ylös ja vetää vähä vaatetta niskaan. jätkä kehtaa vielä kysyä, että en kai mää häirinny. juu, en mä häiriinny siitä, että joku tuijottaa mun persettä. en silti luvannut tarjota nuorukaiselle enempää sitä näkymää, vaikka hän totesi sen olleen mieluisa. lisäksi hän ihan avoimesti kertoi tästä kesäisestä zoomailu-harrastuksesta, jota suorittaa puutetiloissa. jesh, just sitä mitä mä halusin kuullakin. kysyipä hän vielä varmuuden vuoksi, että antaisinko sille säälistä. mutta en luvannut. hän puolestaan lupasi siirtyä seuraavaan kohteeseen, joka olisi kuulemma noin kymmenes tänään. toivotin sitten vaan kiikarointionnea ja poistuin paikalta.
