ku on lauantai. Olin niin suunnitellut nukkuvani piiitkään, mutta eikö vain klo 8:11 ei enää nukuttanut yhtään. Tää on just tätä. Arkisin ei nousis millään ja sit ku saa nukkua, niin sit ei nukuta. Pöh.
Olin tos jo aamul sauvakävelyllä. Siin tais mennä joku 3 varttia. Askelia tuli vaan vajaa 5000. Mietinkin tuolla matkalla, että sauvakävellessä mul on kova vauhti ja pitkät askeleet, että siitä kai toi askelten vähyys sit johtuu. Mut hyvää teki ja vähä hikikin tuli.
Söin juuri aamupalaa ja nyt tarttis keittää sumpit. En ookkaan tolla mokkamasterilla keittänyt viel montaakaan kertaa. Sain sen syntsälahjaks porukoilta, ku pyysin. Hyvä keitin se on, mut mä en hirveen usein kotona keittele kahvia, paitsi lauantai aamuisin ja sunnuntai, jos ei oo krapulaa. Mä en vaan nyt tiedä, miten mun maha suhtautus tohon kahviin, kun se on ollut kipee ja omituinen pari päivää, mut kokeillaan. Nytkin se ölisee jotain ihan omiaan tossa.
Sit mä hiippailen ulos ottaan aurinkoo. Otan matkaoppaan mukaan ja luen sitä. Se onki mun vakkarilukemistoa ollut viimeisen kuukauden. Tajuton matkakuume riivaa. No enää reilu kuukausi ja sit reissuun!
Jotensakii hyvä fiilis nyt. Aurinko paistaa niin (mun) sisällä kuin ulkonakin. Ihanaa. Elämä on!