Aamukahvi. Hmm. Onpa hyvää. Ihan hyvä aamu muutenkin. Nukuin hyvin ja aika pitkäänkin vielä. Värjäsin hiukset ja kävin suihkussa. Nyt oon syönyt, vähä cityillyt ja nauttinut tästä aamukahvista.
En jaksanut eilen kirjoittaa, mut käytiin siskon ja sen harkkarin kans syömässä, kun se harkkari teki mulle tuolin tai siis entisöi ton vanhan. Nyt siin on tosiaan ihana vaaleenpunainen kangas. I love. Ja tuoli on tosi hyvin tehty, jousituksetki ihan vimpan päälle ku on niin hyvä istuu siinä. Eihän sisko multa mitään maksua tosta ottanut, paide kankaan tietty maksoin. Ja harkka ei kait mitään palkkaa saa, niin vein ne kaks sitte syömään. Käytiin Coyotessa ja hyvää oli. Sen päälle poikettii vähä Stockalla kosmetiikkaostoksilla. Loppu illan otinkin sitten ihan lunkisti ja aikasta aikaseen tuli nukkumatti kylään.
Mitä siihen toissapäiväiseen tarinaan tulee, niin se tosiaan jatkui eilen hieman. Tilasin itselleni sen ajankäyttö-kirjan tyhmille. Kirja näytti ihan tosi tyhmältä, mutta eihän kannet kerro mitään. Sama se on elämän ja ihmisten kanssa. Ulkokuori voi olla mitä vaan ja koskaan ei tiedä, mitä sisältä paljastuu.
Kohta pitäs lähtee eka siskon kaupalla käymään ja sitten likkojen lenkille. Ei hirveesti huvita, mutta on se varmaan sit ihan kivaa kun pääsee sinne asti. Kamujen kans vajaan kympin lenkki. Ja kyl nyt kelpaa mennäkin, kun on sykemittarissa uudet patterit. Se toimii taas kuin unelma. On se jännä miten tollanenkin kapistus voi saada sut liikkuun enemmän. Mut hyvä hommahan se on.
Huomenna on bestiksen poitsun 3v synttärit. Lahjaksi ostin Brion perinteistä junarataa ja siitä 2 uutta osaa smart trackia tai toinen on tollanen juna-asema. Noi on jotain sillai uusia juttuja, ku ei mun lapsuudessa ollut kuin pelkkiä tavallisia paloja, eikä niis ollut mitään elektroniikkaa. Elämää ja elektroniikkaa, eiks se niin mennyt?
Mun alakerrassa asuu joku pariskunta, joilla on pieni lapsi. Se äijä tuli mua vastaan viime viikol yks päivä ja se ei tervehtinyt. Siis mikä moukka. Ne on viel aika nuori pariskunta, mut mua vanhempia kuitenki. Nyt ne muuttaa pois. Hyvä niin, kun tässä talossa ei moukkia tarvita. 😉
Taidan nyt alkaa kokeileen mun uutta ripsaria. Pieniä on nää elämän ilot tai jostain se ilo on revittävä. Ei vais, kyl nää pienet jutut on se elämän suola. Ainakin sen aikaa, kunnes se iso suola ilmaantuu. Aikansa kutakin, elämä on.