Kun nyt on maha venynyt taas vanhoihin mittoihin sitten sen viime viikkoisen ”pikalaihiksen”. Tossa se olla möllöttää, eikä laskeudu millään. No tein kyllä itse pizzaa ja söinkin sitä oikein kunnolla, että siksi se tossa turpeana lepääkin. Mutta hyvää oli ja viis mahasta.
Ärsyttää, kun tv:stä ei tuu mitään hyvää ja täällä ei oo mitään kivaa. Joku jo avautu cityn tasosta ja oon ihan samaa mieltä. Ei vois vähempää kiinnostaa luetella jotain sanoja. Joskus aluks siihenkin osallistu ihan kirjoittamisen vimmassa, mut ei tippaakaan innosta enää. Hyvin harva aihe jaksaa tällä hetkellä kiinnostaa. Ei tosiaan kiinnosta onko joku tyyppi seonnut tai joku panoindeksi. Voihan pypy. Ehkä mua ei vaan tällä hetkellä kiinnosta mikään muu kuin uni ja oma sänky.
Mä muuten siivoilin äsken. Tai imuroin ja järkkäilin paikkoja. Hommaa riittäis mut ei niitä jaksa enää tänään. On niin vetämätön olo. Tähän väliin vois lausua pienen runon:
Tuli sitä taikka tätä,
älä vetämättä jätä.
Mutta joo, jos menis aikasin nukkuun niin sitten sitä vois herätä aamulla virkeänä. Tosin kello pitää laittaa soimaan, kun pitää mennä ”töihin”. Onneks äiti tulee sinne kans, niin voidaan puuhastella ja askarrella kaikkee.
Mutta josko nyt kertois tässä, että sain uuden läppärin tänään. Työkonehan tää on mut aika huisia, ettei tarvii kotonakaan enää jännittää, että koska kone menee jumiin ja saa taas buuttailla. Toivottavasti en pudota tätä niin kuin sen aikaisemman. No olihan se kassissa ja putos omalle jalalleni. Mut silti pitää olla varovainen, kun tää on niin siliäpintainen, että jotta vaan maar. 😛
Naapurit siirtää taas sohvaa.
Jokohan mä sain kaikki tärkeet asiat toimitettua, että voisin lopettaa tän kirjuuttamisen. Musta tuntuu, että muilla on aina niin kiinnostavia juttuja omissa kirjoituksissaan! Mutta nyt mä unhoitin taas yhden tärkeän pointin. Kun kaikki ei voi olla niin kiinnostavia, enkä mä haluiskaan olla. Siitä vois syntyä syvä ahdistus. Enpä nyt mieti ahdistusta enempää, vaan menen pesulle ja unille.
Siis pian tiedoton,
elämä on!