krapulapäivä. Oli eilen aika hyvät bileet loppujen lopuks. Oltiin eka siskolla ja sit paris muussa baaris. Eka oltiin kattomassa reetua sellases iskelmäravintolassa. Se ei ollut meikäläistä varten se paikka. Aivan liian vanhaa porukkaa ja sitä iskelmämusaa. No kyl se musa oli oikeesti viel ihan hauskaa ja käytiin siskon kans pariin otteeseen tanssimassakin. Sen kans on niin hauska tanssia, kun osataan viedä toisiamme. En mä kenenkään muun kanssa osaakaan tanssia. Paitsi iskän, kun se ottaa kainaloon ja antaa palaa. 😀
No mä halusin sit kahden aikaan lähtee, kun olin ihan kännissä ja tylsistynyt. Ja tosi väsy viel kaiken lisäks. No sitten sisko lähti mukaan ja mentiinkin viel meidän kantikseen. Kummasti selvisin ja piristyin tolla kävelymatkalla. Kantikses oli hyvät menot tietty ja muutamia tuttujakin. Mun ja siskonkin ex-ihastus jostain teiniajoilta. Se ihmetteli, et kuinka mä voin muistaa sen. Siskokin ihmetteli, kun ei se ite olis tunnistanut. Mut mul on ihmeellinen muisti. Kävin sit poikien kans syömässä Mäkissä tai no mä söin pari ranskalaista, mut siitä lähti alamäki.
Meinaan herkkulakkorepsahdus. Söin siskolla jo sipsejä, sit yöllä siel mäkis muutaman ranskalaisen ja tänään hain vielä mäkkiaterian, kun en jaksanutkaan tehdä piirakkaa mitä suunnittelin eka. Mä oon sit niin luuseri oikeesti. En oikein tiedä miten rankaisisin itseäni. Ehdotuksia?? Lisäks kirosin tänään. Sanoin ääneen sen v:llä alkavan sanan. En ees muista minkä yhteydessä se oli, mut se vaan tuli. Saldo taitaa olla jotain +5. Mut muuten oon kyl ylpee itsestäni, kun kiroilemattomuus ei tuota suurempia ongelmia. Mä taidan olla tässä lakossa pidempäänkin.
Tänään mä nukuin johonkin kahteen asti. En vaan keksinyt ainuttakaan hyvää syytä nousta. Miks olisin noussut, kun väsytti. Sit mä kävelin hakee auton siskolta. Sinne on muuten 2001 askelta. Ja sitten mä repsahdin. Enkä jaksanut edes syödä koko ateriaa.. Sekin vielä. No sit mä otin pikku torkut ja muuten oonkin vaan katellut telkkuu. Suht boring.
Oli toi J:kin täällä yötä to-pe. En tiiä mitä siitäkään ajattelis. Tai tiedän, että se on menneen talven lumia. On se niin huippu tyyppi kyllä, mut jos toinen ei haluu seurustella, niin en mä viitti sit siihen tuhlata aikaani. Toivottavasti voidaan jatkaa as friends, kun en haluu kokonaan päästää sitä ihmistä elämästäni. Niin kivaa meil kuitenkin on ollut yhdessä.
Ja mitä näihin miesjuttuihin muutenkin tulee, niin kävin moikkaamassa töissä sitä yhtä tyyppiä, kenen kaa mul oli joskus jotain. Siis sitä mun nykyistä hyvää ystävää. Ei olla juteltu kunnolla sit sen maaliskuisen baarireissun jälkeen, kun mä sain melkeinpä kantaa sitä loppuillasta. no enivei, tuli taas jonkunlaisia tuntemuksia pintaan. Miks mä en pääse siitä ihmisestä eroon? Tai kyl mä sit pääsen, kun joku muu mun sydämessä vie sen paikan.
Avaudutaan nyt sitten oikein kunnolla. Mua on mietityttänyt viime aikoina mun oma puhumattomuus. Mä en esim puhu mun vanhemmille mitään. Tai no kyl me kuulumiset vaihdetaan, mut ei ne oikeesti tiedä mun elämästä mitään. Miks mä en osaa puhua??? No kaikkee ei voi saada, joten pakko kai vaan tyytyä osaansa. Elämä on.