..osuu aina oikeaan.. Ekan kerran kun mä kuulin siitä, että yksi suomalainen rauhanturvaaja oli kuollut Afgoissa, niin mulle tuli omituinen olo. Ei ihan hätä, mutta melkein. Omituisen olon sai aikaan se, että siellä on parhaillaan myös yksi mun tuttu. Tää tuttu ei ollut viime viikolla mesessä ollenkaan, joka vaan vahvisti mun ajatuksia. Äsken sain hänet mesestä kiinni ja tottahan se oli. Hän oli samassa paikkaa kuin tämä kuollut rauhanturvaaja. Hän oli myös kantamassa arkkua. Onneksi ilmeisesti voi itse ihan hyvin olosuhteet huomioon ottaen.
Ja sitten hieman iloisempiin aiheisiin (sillä uutisankkurin äänellä). Tulin just 3v. synttäreiltä. OLi kyllä tosi kivaa. Lapsia riitti ympärillä ja leikkitädille riitti kysyntää. On noitten muksujen kans vaan kiva peuhata ja sillä saa tyydytettyä sen oman pienen vauvakuumeen. Tai no ei mul sellasta oikeestaan oo, mutta lapset on vaan niin ihania! <3 Enempikin niitten kans olis kiva viettää aikaa. Sovittiin likkojen kans, et mennään syömään parin viikon päästä. Kun harvemmin voidaan enää viettää laatuaikaa ihan keskenämme. Pääsee siis noi äiditkin pikkusen pois kotoa, etteivät ihan mökkihöperöiks tuu. :P Mä jatkan nyt aamuista siivousta, kun jäi vähä kesken. Mä oon kyl varsinaisen hyvä sotkeen. Nooh, mähän oon oikeesta hyvä kaikessa mihin mä ryhdyn. Toiset vaan on luonnostaan niin hyviä. ;) Elämä on! Ps. Hesarin mukaan mä oon ihan out, koska Elämä on -lausahdus on epämuodikas. Jos mä haluisin olla muodikas, niin mun motto olis esim. "ranteet auki ja jokeen" tai "hyvin sä vedät". Tossa oliskin kyllä ideaa. Mut hei, mä en oo muodikas, joten kahta en vaihda: elämä on!