Oon fundeerannut asian kirjoittamista ja saattamista pois päiväjärjestyksestä jo sunnuntaista lähtien. Ja nyt mä sen sitten teen, kun ei se näimmä muuten lähe.
Viikonlopun riennoista. Oltiin siel hallilla kattoon sitä mussukkafrendin showta ja se meni ihan nappiin. Show oli tosi magee ja me viihdyttiin ihan yyber hyvin. No Onnelassahan oli jälkibileet ja mentiin sinne toki sitten mekin. Sinne alkoi pikkuhiljaa valua ajajia ja me mentiin sit porukalla käymään alhaalla. No tää mussukkafrendi tuli sitten vastaan yksien rappujen yläpäässä ja likat halus tietty halata sitä ja kiittää lipuista. No sit tuli mun vuoro halata ja mehän halattiin. Pitkään. Mä oikein tunsin sen kuinka ikävä molemmilla oli ollut, kun eihän me oltu nähty useampaan kuukauteen. Ja kuinka hyvä olo siitä halauksesta tuli. Sisko oli mun takana ja näki murun ilmeen. Se oli kuulemma ollut niin onnellinen ja tyytyväinen. Ja mun ilme oli varmaan hyvin pitkälti samanlainen. Mä tein sit stopin sille halaamiselle, kun siitä ei varmaan muuten olis ihan heti tullu loppua. Mut vtu se tunne oli jotain niin syvää.
Sitten siihen tuli yks jenkkikuski tai kanadastahan se oikeesti oli. Mussukka esitteli vaan mut sille, eikä siskoo/kaveria ollenkaan. No sen jenkin kans siinä hölistiin pitkät pätkät ja siinä sattu pientä kommellustakin – märät vaatteet ja silvissiin, mut ei siitä sen enempää. Illan mittaan muutenkin hengailtiin aina välillä siinä mussukan kans ja niitten kuskien kans höpistiin paljon ja kaikkee. Oli kyl hauskaa. Ja etenkin yks söpö kuski oli enemmän kuin paljon mun mieleen ja jutustelut sen kanssa tuokin yhä hymyn huulille. 🙂
Siellä oli muuten yks niin mainio pikkupimu, että me jouduttiin vähä hihitteleen sille. Se sano siskolle tossa ku me halailtiin, että hän haluaa kans. No sehän tyytyi sitten pelkästään kätteleen. Samoin se kättelemässä kaikki loputkin kuskit illan aikana. Huvittavinta tässä oli ehkä kuitenkin se, että näin sen pussailemassa ainakin kahta kuskia illan aikana. Olikohan sillä joku tavoite, että montaaks kuskia pitää päästä pusutteleen. Hihihi..
No, me lähettiin baarista murun kans sit samaa matkaa, käytiin syömässä ja tultiin meille. Ei siinä sen ihmeempää, mutta se lähti aika nopsaan aamulla syömään, kun ensin löysi kavereistaan ruokaseuraa (ja ilmeisesti juomaseuraa). Kaikille kavereilleen se kuitenki sano, että se on meillä, eli kyl sen frendit hyvinkin tietää mut ja oonhan mä niist suurimman osan nähnytkin ja näin Onnelassakin.
Mut nyt mua vittu vituttaa se, että tyypistä ei oo kuulunu sen jälkeen yhtään mitään. No ei olis välttis tarvinnutkaan. Mut se vituttaa, että joku voi ignoorata tapahtumat täysin ja toisen ihmisen. Ihan ku se ei olis merkinny yhtään mitään. No vtu sovitaan niin ettei merkinnytkään. Ja sovitaan niin vtu, että meitä ei oo toisillemme enää olemassakaan. Ärsyttää, että joku voi olla niin pelkuri tunne-asioissa! Vttu. Mutta johan se viime kesänä huomattiin.
Huh, johan helpotti. 😀 Täyttä päiväkirjakamaa, mutta who cares.