sillä mulla on aivan mieletön bestis ja hänen perheensä on ihan yhtä ihana kuin ystävänikin.
Menin tänään töiden jälkeen heille kylään. Oven tulee avaamaan 3-vuotias poitsu ilkikurinen, mutta tunnistamisesta iloinen hymy kasvoillaan. Kamuni mies kysyy heti ekana, että onko nälkä ja lyö pöytään lautasen. Saan halailtua kummityttöni ja pääsen suoraan ruokapöytään. Vedän napani täyteen hyvää ruokaa ja leikin tovin lasten kanssa. Sitten lähdetään Pajutilalle ystäväni kanssa.
Kierrellään ja katsellaan. Käydään höpisemässä kahvilla ja jatketaan kierroksia. Tehdään ostokset ja palataan kaverin kotiin. Lapset ja mies ovat vastassa. Kaverin mies huomaa, että mun autosta on lamppu palanut. Hän vaihtaa sen ja huomaa, että myös parkkivalo on palanut. Hän vaihtaa senkin. Sitten kerron tulevasta katsastuksesta ja hän tarkistaa kaikki valot, että ne toimii. Me ajellaan 3-vuotiaan kanssa sillä aikaa autolla tai ainakin leikitää ajavamme. Sitten höpsötellään kummitytön kanssa, joka on kyllä maailman suloisin tyttö.
Olisin ne valot osannut itsekin vaihtaa ja kerroin sen. Mutta kaverini mies vaihtoi ne siitä huolimatta. Ihanaa, että maailmasta löytyy vielä avuliaita herrasmiehiä. Ja vielä ihanempaa on se, että ystäväni on löytänyt ja saanut hänet itselleen.
Voisko oikeesti olla ihanempaa?? Ei voisi. Olo on taas niin onnekas ton reissun jälkeen. Tärkeimmät ihmiset mulle oman perheen jälkeen. <3