..täällä taas.. Tai no eihän toi 4 päivää nyt iso aukko ollut, mut tuntuu pidemmältä. Joskus sitä ei vaan pysty oleen sosiaalinen. Nyt olin poissa kyllä ihan hyvästä syystä ja saan varmaan anteeksikin. 😉
Hurjan piristävää on taas ollut pyöriä täällä. Kaikki hyvät ohjelmat, kuten kaunarit ja pientä pintaremonttiakin meni taas ohi, kun tänne eksyin. Olis vaan pitänyt pitää koneet kii. Nu mitä sitä suotta.
Pitäs ny saada sille huovutuskurssillekin päivä päätettyä, ettei mee joulun ohi vaan. Se olis vaarallista. Ens viikolle se menee, kun torstaina on koko pitkä päivä työtä pääkaupungissamme. Mitenköhän sitä jaksaa jäykistellä illallakin vielä. Ei yhtään kiinnostaisi. No se ruoka voi tietenkin olla aika hyvää. 🙂 Hmm, ruokaa. Tänään tunsin nälkää ensimmäistä kertaa viikonlopun jälkeen, joskus se pakki vaan hylkii ruokaa ja mieli ajatusta ruoasta. Pakkohan sen toki on normalisoitua ajan myötä. Jääkaapille siis! Noh, vielä tovin odottelen.
Mutta hitsi kun olivat keksineet hauskan rekrytointimessuidean. Eli siellä roolit olivatkin päinvastaiset kuin normaalisti, eli työnhakijat olivatkin tyrkyllä. Mainio idea! Kuka sen työttömän työllistäisi, ellei se itse. Noh ei se nyt ihan noin mennyt, mutta öpaut.
Voi ei, tv:stä tulee hurja muodonmuutos. Mä en siis kestä kun noista ihmisistä tehdään ihan luonnottoman näköisiä. Hitto noi on kuin kaupassa, että mitähän muuta mä nyt vielä…haluisin tehtävän itselleni. Sairasta, mut josku se elämä on.