oli mulla tänään. Pari koneellista tuli sutattua ja osa pyykistä pitäis viel ripustaa narulle. Ei jaksais.
Otin äsken pienet päikkäritkin, kun väsytti duunin jälkeen ihan sairaasti. Mä menin jo kympiltä nukkuun eilen, mutta nukahdin varmaan vasta joskus reilusti 11 jälkeen. Ei vaan ollut hyvä nukkua, vaikka väsynyt olinkin. Ehkä tänään olis toisin.
Kävin pankissakin asioimassa, sovittiin samalla lainanhoitajan kanssa, että nähdään ens viikolla. Se haluaa kuulostella mun fiiliksiä palveluiden suhteen nyt kun oon vuoden ollut asuntolainani kans heidän asiakas. Kas kun ei autolainan takia ollut moisia tapaamisia, no ehkä se on eri juttu, kun nyt on paljon muitaki palveluja käytössä.
Töissä sain muuten mukavan puhelun. Poistin eilen yhden numeron puhelimestani, kun sain vaan päähäni poistaa sen. Eiköstä siitä numerosta tullut heti tänään puhelu. Mä tsekkasin numeron, kun se puhelin soi, samalla kun nostin puhelinta korvalleni tajusin, että tuohan oli juuri se poistamani henkilön numero. En siis vastannutkaan niin virallisesti kuin olin aikeissa. Vastasin siis semivirallisesti, mitä soittaja ihmetteli. En kuitenkaan paljastanut, että olin numeron poistanut juuri. Puhelu oli todella mukava. Niinhän ne aina. Puhelun jälkeen lisäsin numeron takaisin muistiin.
Hitto asiasta seitsemänteen. Mä en oo vieläkään päässyt sinne terkkarille ottaan sitä hemoglobiinia, pitäs nyt mennä, jos vaikka pääsis vähä muihinkin testeihin. Saamaton. Petra, eiku elämä on.