Tulin juuri lenkiltä. Kävelin Nekalaan hakeen kissalle vähä juttuja ja tietty takas. Ostin sille tollasen lelun, joka on tehty niinku tollasesta metallinhohtoisesta paperista ja rapisee ihanasti. Nyt se hassu riehuu sen kanssa ihan täysillä. Pienet on lemmikkien ilot. Ja itse asiassa niitten omistajienkin. 🙂
Lähteissä toi kolmen kilsan matka (per suunta) tuntui ylitsepääsemättömältä, mutta panin töppöstä toisen eteen vaan rivakasti. Ei vaan jotenki olis huvittanut.. Eikä tuolla sohjossa ollut hirveen kiva kävellä. Nyt olo on kyllä tosi virkeä ja pirteä.
Kävin paluumatkalla ostaan vähän pizza-aineita kaupasta ja ostin samalla itselleni suklaapatukan, koska muistin jo meno matkalla, että mulla on tänään karkkipäivä. Eipä toi nyt niin kummoselta maistunut. Illalla käydään varmaan kamun kanssa hakeen vielä vähän irttareita Makuunista ja sit tehdään sitä pizzaa. Tulee selvästi enemmän kaloreita tänään kuin yleensä. Mut eikös se ihan hyvä ollutkin joskus vähä syödä runsaammin. Eikä toi kotona tehty pizza mikään kaloripommi ole ja oonhan mä sen edestä liikkunutkin tänään.
Valmistelin noi stereot tänään hakukuntoon sille asiakkaalle. Laitoin johdot nippuun ja pyyhin kaikki osat pölystä. Nyt siitä ei vaan oo kuulunut mitään, mutta puhetta olikin, että tulevat joko tänään tai huomenna ne hakemaan.
Nyt mä huomaan kuinka paljon ne on vienyt tilaa. Huippua, että nyt mä saan tohon kohtaan olkkaria tehtyä sen lukunurkkauksen itselleni. Hienoa, etenki ku oon niin pirun kova lueskeleen. Pitää vaan hommata siihen pöytä ja jalkalamppu. Pöytä sais olla sellanen vanhanaikainen ja lamppu sellanen tietty malli. Se lamppu taitaa vaan maksaa maltaita, mut mä tahdon sen. En vaan tiedä, mistä niitä saa. Ja että onko siihen rahaa. Sit mä haluan Bourgien.
Ainahan sitä haluta saa. Nyt mä alan siivoon. Mo.