raapustaa yhden blogimerkinnän. oon ollut ihan sika ahkera tänään. en siis pelkkä sika. siivosin kämpän loppuun. tai no ainaki lähes.. tiskit ja vessa jäi. ja vähä muutaki. mut pyykkäsin, imuroin ja pyyhin lattiat. eilen mä jopa silitin hirveen kasan pyykkiä. huomen on taas vähintään yhtä iso kasa edessä, kun haen pyykit kuivaushuoneesta. no se on huomisen murhe.
sit mä aloin harjaan kissaa, kun siit lähtee karvoja aika pirusti. tulikin tiiviin pingispallon kokoinen kasa karvoja kerittyä siitä. kyl se sitten tykkäs. 🙂 tossa se nyt makaa rullalla (ei subarullalla) pyyhkeen päällä mun jalkojen päällä. lämmittää munkin jalkoja.
aikas pirtsakat on ollut nää pari päivää tässä. se tais olla tuo kairi, joka kerran kirjoitti, että päivä murehditaan, mut toista ei siihen tuhlata, niin mä oon kyl toteuttanut sitä nyt. miks turhaan murehtia monta päivää. ja varsinkin jos ei murehduta. :E
just ku mä kirjotin, etten kaipaa sitä yhtä elämääni, niin tossa se sit kirjoitteli mesessä ahkerasti kaikkee mukavaaa.. tai oli hauskat keskustelut eli ehkä mä en kuitenkaan täysin luovu siitä ihmisestä. niinku mä en koskaan tee. haluisin pitää kaikki matkan varrella alkaneet ja kertyneet ystävyyssuhteet elossa hamaan tapppiin asti. ihmiset rikastuttaa elämää, vaikka ne jossain vaiheessa toiskin murhetta. eikä toi nyt varsinaista murhetta oo tuonut, mut vähä ehkä päänvaivaa.. ja must tuntuu, että se tarvii mua.. tai mul on sellanen tunne, ettei se pysty kenelle vaan avautuun ja kertoon mieltä painavia asioita ja mulle se kuitenkin nytkin avautu. pitäähän ”lapsukaisia” kuunnella.
kumpa mä itekin osaisin avautua. tai kai mä tietyl tasol osaan, mut heti ku pitäs enemmä kertoo tunteista tai pään sisällä liikkuvista asioista, niin loppuu puheentuotanto. no ei kokonaan, mut vähä vaikeeta se on.. tai saatan kuvitella, et nytki kerron äidille jotain, mut sit en pystykään kertoon. en tajuu mikä siin o.
pitäs keksii joku uus loppulausahdus.. ku toi alkaa vähä puuduttaa toi elämä on.. tosin sillä on menty jo yli 100 merkintää, että sehän olis vähä niinku vieraiskäymistä, jos sen nyt menis vaihtaan. mut toisaalt elämä on..