Kirjoitti eräs henkilö blogissaan. Musta se oli niin hienosti sanottu, että oli pakko lainata. Mä oon päättänyt ihan samaa, kun viime vuosi oli vähä niinku välivuosi. Ei ollut ollenkaan samanlainen fiilis, että tästä vuodesta tulee hyvä. Nyt on. Ei auta kuin tehdä siitä hyvä, ei se itsestään tule.
On ollut ihan hyvä päivä. Töissä oli ihan kivaa. Vein myöhästyneen synttärilahjan työkaverin postilaatikkoon, lähdin kotiin kahden aikaan, enkä saanutkaan täällä enää mitään aikaan. Tai ainakaan sitä mitä piti.
Illal käytiin sit siskon kans hakee yks tuoli, jotta sil on huomenna jotain tekemistä. Sille tulee kohta hirvee kasa hommaa, joten pitää sit mennä autteleen sitä joku päivä töitten jälkeen.
Mulla on kyl itsellänikin takin ompelu kesken. Noh, tänään kyl sain vasta kaavapaprua, joten edes kangasta ei oo viel leikattu. Mut viikonloppuna aloittelen ja taidan rykästä samantien valmiiks. Tosin ei mul oo nappeja ja tarviin muutenki siskon apua, kun haluan hupun tilalle kauluksen. Onneks sisko on niin taitava ja auttavainen, ettei tartte itte pähkäillä. Kyl se joskus vuosikausia sitten opetti mulle kuinka kaulus piirretään paidankaavaan sopivaksi, mut en tiedä muistaisinks enää.
Hirvee jano muuten koko ajan. Johtuu siitä että hain mexicanan kotipizzasta. Riitti taas sitä laatua seuraavaks kahdeks kuukaudeks ainakin. Välillä tulee vaan mielitekoja.
On muuten pitänyt jo useampana päivä kertoa tarina pillupallerosta. Mähän huovutin sen sellaisen kauniin pinkin palleron, jossa oli valkoinen pillu. Otin sen uuden vuoden reissulle mukaan, kun pitäähän senkin maailmaa nähdä. Noh laukku oli lattialla ja pallero kassin sangassa kii. Kaveri lähti ostaan lisää kaljaa ja kuului kruts! Katsoin maahan ja siellä pillupallo makasi raiskattuna. Otin sen hellästi käteeni, muotoilin uudestaan ja pomps, pallo palasi alkuperäiseen muotoonsa. Nyt mun pinkillä pallolla on murksattu sydän, mutta kuori sentään on eheä ja entisenveroinen. 🙂
Pitäis taas mennä pisulle ja pesulle, mut ei millään viitsis.. Laiskotus iski siivouksen jälkeen, mut ei kai tässä muu auta. Melkein tekis mieli vaihtaa toi otsikko motoksi, mutta en vaihda, kun kahdesta en luovu:
Elämä on.