Koska kirjoitin hänelle kirjeen. Tai no oikeastaan tänään vahvistelin ainoan joululahjatoiveeni tarpeellisuutta isälleni. Hän lupasi välittää pyyntöni Joulupukille. Kerrotaanpa koko stoori alusta:
Tänä syksynä olen huomannut autoa ajaessani, että en näe kunnolla. Etenkin sateisilla ilmoilla olen ollut suorastaan sanottuna p*skat housussa, kun en näe. Meinasin menettää henkeni ja tulla hulluksi eräs lumipyryinen ilta ajaessani moottoritietä Helsingistä kotiin. Olin kuin unessa ja tuohon oli syynä vain huonot pyyhkijänsulat. Kyllä. Tuulilasi ei pyyhkiytynyt kunnolla, vaan jäi märäksi ja näin teki näkyvyydelle suurta hallaa. Jopa siinä määrin, että olin oikeasti uskossa, että kuolen. Kun pääsin Tampereelle purskahdin itkuun. Olin niin onnellinen perillepääsystä.
Sen jälkeen ei tuollaisia lumipyryjä sitten ollutkaan ja onnistuin välttämään pahimmat sadekelit. Tosin silti viikoittain oli nuo uudet pyyhkijänsulat mielessäin. Kunnes jälleen viime viikolla lähdin pääkaupunkiimme omalla autollani. Paluumatkalla olin jälleen p*skat housussa ja kirosin oman saamattomuuteni. Vettä tuli kuin Esterin prc:stä. Samantien soitin isälleni ja kerroin mitä haluan joululahjaksi.
Tänään taas heräsin aiheeseen, kun olin huputtamassa autoani työpäivän jälkeen. Toinen pyyhkijänsulka jäi käteeni, enkä edes osannut laittaa sitä paikoilleen. Soitin jälleen isälleni ja hän lupautui tulemaan laittamaan sen paikoilleen. Harvinaisen avuliaalla päällä isäni muuten oli? Noh sovimme kuitenkin, että käyn vielä yrittämässä, kun olen mustanmakkarani syönyt. Tempasin sen mahaani, laitoin untuvatakin päälleni ja palasin autolle. Fiksuna tyttönä katsoin toisesta paikallaan olevasta sulasta mallia ja sain kuin sainkin toisen pyyhkijänsulan vielä paikoilleen. Olin nälissäni sortunut avuttomuuteen, joka korjaantui onneksi mustallamakkaralla. Soitin takaisin isälleni ja kerroin saaneeni sulan paikoilleen. Onneksi jouluun on enää 6 yötä ja sitten ehkä saan uudet sulat. Voi sitä onnea! 🙂
Muuten olen kyllä autoani huollattanut runsaasti, jopa niin runsaasti, että Visalla ei enää katetta mainittavaksi sen takia olekaan. Pyyhkijänsulkia en ole vaihtanut koko aikana, kun auto on minulla ollut. Eli pian kolmeen vuoteen. Ja se on vielä suhteellisen tärkeä toimenpide, jolla saatetaan oman hengen lisäksi säästää muidenkin henkiä. Noh, onneksi mulla on muuten tarkka näkö. Kopkop, koputin juuri puuta.
Siinäpä ne mun joululahjatoiveet sitten olikin. Tänä vuonna on ollut erityisen vaikeaa keksiä mitään tarpeita. Se ainoa tarve tällä hetkellä on lämpö. Eikä siihenkään riitä villasukat, eikä uusi neuletakki. Eikä kuka tahansa.
Niin söin tänään tosiaan mustaamakkaraa. Se on aina välillä todella herkullista puolukkahillon kanssa. Toisinaan tulee oikein himo, että nyt on saatava. Tänään en jaksanut tehdä mitään ruokaa ja kun menin kauppaan, niin näin Tapolan valkoiset styrox-laatikot ja vesi herahti kielelleni. Päivällinen oli suoraan silmieni edessä. Mielestäni jokainen, joka syö mustaamakkaraa, voisi kertoa siitä blogissaan.
Mä alan mesettään nyt Afganistanin vahvistuksen kanssa. Raukka on kiinni 10 viikkoa putkeen. Reilua? Ei pääse edes joulua viettään tänne.. Ei oo helppoa sekään, mut kuka on väittänyt, että elämä on?