almost over. tiistaina ja osittain maanantainakin sain nauttia kauniista ilmasta. se oli huippua. maata vaan auringossa lukemassa kirjaa. muuten onkin ollut ihan ankeeta kelien puolesta.
oon sit ollut siskon seurana sen töissä, kun sillä on paljon hommia tällä hetkellä. tai oikeestaan tehnyt sen kans hommia. mitä lomaa se on ollut? no oikeesti se on lomaa, kun ei tarvii tehdä omia töitä. enkä mä siellä olis, jos se tuntuis vastenmieliseltä. se on mukavaa, kun voi jauhaa jargonia samalla. mitä muuta mä tekisin? makaisin perse homeessa kotona? no oon mä kavereitakin nähnyt. ja sain muuten kuulla, kun en saanutkaan verhoja valmiiksi. no josko huomenna ne värkkäis loppuun. ja onhan mulla loman loppuun asti aikaa.
keskusteltiin siskon kanssa aiheesta, että kun ihmiset ihmettelee, miten me viihdytään niin hyvin keskenämme. mut ne ei pelkästään ihmettele, vaan siskon pari kaverii kadehtii sitä, että meillä on niin hyvät välit. en tiedä miksi kadehtivat, koska ei se ole sen kummempaa kuin että hengailis parhaan kaverinsa kanssa. paitsi että voi haukkua porukoita. 😉 no noilla ihmisillä on itsellään huonot välit sisaruksiinsa, että ehkä se kateuden tunne johtuu siitä. ja kyl mä välil saan yliannostuksen sen seurasta, mut sit ei vaan nää pariin päivään tai edes soittele. parin päivän päästä tulee kyl sellanen pakottava tunne, että pitää kyl soittaa kuulumiset. että sen aikaa menee ennenku tulee niksat. :E
katoin äsken toisella silmällä hurjaa muodonmuutosta. sairasta oli se, että ihmistä ei voinut tunnistaa samaksi. miks ne tekee tossa ohjelmassa kaikista naisista samannäköisiä?? ihan ku tässä maailmassa olis vaan yks naistyyppi: blondi vitivalkoisilla hampailla ja isoilla tisseillä. ehkä niitä sit siel jenkkilässä sitten ei oo muuta.
on vähä haikee fiilis. tai tyhjä olo. se on sitä, kun ehtii tottuun, että joku on lähellä. ja sitten se ei taas olekaan. no ehkä sit parin viikon päästä taas näkee toista. siitä ihmisestä voi vaistota jotain. ehkä mä vaistoa väärin. mut onko naisen vaisto ollut joskus väärässä. ei, mut kerta se olis ekakin. mä en sais edes tuntee tällästä sen henkilön takia. enkä tunnekaan tämän jälkeen. piste.
ehkä mä kirjoitan viel lähdön tunnelmia. ehkä. tulee muuten pakostakin cityily-taukoa reilu viikko. tekee varmaan hyvää. ja sit voiskin löysätä tätä cityilytahtia sillai näppärästi, ku on alkuun päästy. no ei se onnistu kuitenkaan, joten ehkä sit on vaan kiva palata takaisin, kun tääl on varmaan monta mukavaa uutta keskustelua avattu sil aikaa. toiveajattelua. elämä on.