ensimmäistä kertaa varmaan yli viikkoon. se tarkoittaa sitä, että mieleni on kevenemässä. tai sitten sitä, että jalkapallokanavalta tuli haitarimusiikkia ja tuli lapsuus mieleen. luultavasti jälkimmäistä.
oon kyl harvinaisen pahalla päällä ollut viimeisen viikon. surullinen on varmaan ennemminkin se oikea sana. tein meinaan pänksit viime torstaina. no eihä ne ollut pänksit, mut siltä ne tuntu. ei vaan pystyny enää semmosta sontaa. toivoisin, etten ny polttanu ihan koko siltaa takanani, mutta tuntuu vähän siltä, että poltin. noh, olisi ollut hyvin viisasta roihauttaa koko silta jo aika päiviä sitten, mutta minkäs teet ku oot napanuoralla lähes sidottu. turhauttaa. no kyllä tämä tästä.
ilon aihe löytyy työstä. päivät vähenevät, milloin joudun vanhoja hommia tekemään. eikä minua juurikaan kukaan sieltä puolelta enää häiritse. uusia hommia on enemmän kuin kylliksi. hieman pelottaa, että kuinkahan helvetisti sitä hommaa tulee syksyllä olemaan. ylitöihin en kyllä ala. nyt on oltava tiukkana tuntien kanssa, vaikka en aikaisemmin ole koskaan ollutkaan. aika näyttää. mukavaa on se, että tänään puhuttiin ensimmäisestä ulkomaanmatkasta työn puolesta. se viekin sitten kauas, jos siihen lupa tulee. ja uskon, että tulee.
mutta tykkäänpä uusista töistä. en tiedä vielä puoliakaan, mutta oppimisintoa riittää kasapäin. ja luulenpa, että tulen vielä pärjäämään hyvin. uraputkessa. 😉
jalkapallo alkaa. ajattelin katsella ensimäistä peliäni. luultavasti silmäni kohdistuvat pakaroihin ja siilitukkiin, mutta mitä sitten.
lomacountdown 7.
puspus.