Normaalitila muuttuu riippuvuudeksi tunteiden, ajatusten tai tekojen tasolla ja joskus niin huomaamatta, että ihminen ei sitä itse edes heti tunnista. Seksi ei tee tästä poikkeusta. Riippuvuus voi olla joko fyysistä, psyykkistä, sosiaalista tai henkistä luonteeltaan. Se voi ilmetä esimerkiksi pakonomaisena tarpeena selata pornolehtiä tai netin seksisivustoja, hankkia yhä uusia seksikumppaneita – usein monta kertaa päivässä – toistuvana itsetyydytyksenä tai muuna em. suorittamisena.
Riippuvuuskäyttäytyminen tuo ihmiselle välitöntä tyydytystä, jonka jälkeen olo rauhoittuu hetkeksi. Ihmisen elämää hallitsee tällöin sisäinen pakko ja hän on täysin voimaton riippuvuuden suhteen. Vaikka ihminen kuinka yrittää ’elää normaalisti’, sisäinen pakko saa ihmisen tekemään jotain, jota hän itse asiassa ei itsekään halua tehdä tai hyväksyä.
Riippuvuus voi olla fyysistä, psyykkistä, sosiaalista tai sielullis-hengellistä (vrt. Nalle Puh: mietin vain hunajaa… tai uskonnollisfanaattiset itsemurhalahkot kuolemanhurmiossaan).
Rajoittaa ja kapeuttaa elämää vaikuttaen haittaavasti, usein myös tuhoisasti ihmissuhteisiin.
Aiheuttaa monenlaisia oireita.
Ihminen jää koukkuun ja tarvitsee ajan mittaan entistä enemmän sitä, mistä on riippuvainen.
Saksan kielen riippuvuutta ilmaiseva sana die Sucht muistuttaa sanaa suchen= etsiä, vaikkei se sananvartaloltaan olekaan samaa sukua, vaan pohjautuu alkuperältään adjektiiviin siech= sairaalloinen, kivulloinen, riutuva.
Suomenkielinen käännös sanalle die Sucht on halu, himo, vietti.
Joku on sanonut: ”Riippuvuutta on se, kun ihminen koko ajan etsii, muttei koskaan löydä.”
piupau 😉
Lukusessa William Gibson – Mona Lisa (’88)