> mul hirvee kiire töissä! :)))
Mul ei enää oo hirvee kiire töissä.
Kävin nimittäin kahelta pankissa (nyt jo kolmannen kerran kysymässä niitä unohtuneita salasanoja; muutakin asiaa kyllä oli). Sitten unohduin Sportian loppuunmyyntiin, ku olin kai sitte niin fiiliksissä siitä, että iso raha oli aiemmin hetken ollut käsissäni. Poikkesin vielä nurmikolle huilaamaan. Aurinko paistoi lämmitti mukavasti, lokit lauloivat… Taisin nukahtaa. Töihin palattuani en päässy enää sisään, ku emmätiä missä se kulkukortti nyt taas on. Mokoma.
Ja mitäköhän ne musta ajattelee? Kävin nimittäin kaupassa shortseissa ja ilman paitaa – kuuma kun on pyöräillä. Kai ne ihmiset kattelee, mutta hitunko sil on väliiä… Mutta sitten, voi lapset, lapset! Käytävällä kävelin entisen naapurin ohi. Tajusin sen vasta hetken päästä. Katsoin taakseni ja aktiivisempi ja omapäisempi lapsista katsoi perääni kauhistuneena! Ohho! Katsoi tosi pitkään ja näytti pelkäävän. Onse kummallista 🙂 Sanoin kuiskaten/pelkästään huulilla ”Moi!” ja se vastasi ääneen ja vilkuttamalla ihan ripeästi. Mutta pelokkaalta se näytti. Mitäköhän sekin ajatteli?
Lapsille pitää kyllä olla kiltti eikä niitä saa tarpeettomasti järkyttää. Enkä järkyttäny – olinhan poikkeuksellisen mukava kun kerran tervehdin =) Toisaalta jos kotoa tarjotaan vain yhtä muottia, mikäs sen parempi kuin näyttää, että ”piparkakuista voi tehdä muutakin kuin sydämiä ja tähtiä”.
Kattokaa nyt, mitä tulee tehtyä poikamiehenä! Vai mitä tästä nyt pitäisi ajatella?