Sillä on tilanne niin hukassa, että se käy melkein joka ilta saunassa ja shoppailee ylellisyystuotteita ja kuorii ihoa ja käyttää tuoksuvoiteita ja juo skumppaa ja syö tapaksia ja polttaa kynttilöitä, kun se ajattelee, että se hemmottelee itseään ja haluaa tuntea, että se on kuitenkin ansainnut jotain hyvääoloa, jotain pientäkin fyysistä nautintoa – kuin myös maaninen runkkaaminen youporn.comin videoita katsellen – se itsensä hemmottelemisen tarve on niin pakonomaista, sillä lailla ihan väkisin ansaittua, minulle nyt heti edes jokin onnentapainen hetki!
Duunissa ja kavereiden kesken se tuntee olevansa huonoin, tyhmin, epäonnistunein – se pönkittää pieniäkin hyväksi arvioimiaan tekojaan puhumalla vähän muista väheksyen tai paheksuen, ja ottaa itseensä kaiken pienenkin, päästää ihon alle kun se ei osaa käsitellä sitä, että hyvällekin oppilaalle tulee minimisuorituksia ja sen kanssa pitäisi oppia elämään, että ei aina tulekaan kiitosta ja kymppejä.
Öisin se ei nuku, koska se herää työpaineisiin ja sen ajatukset pyörii kakofonista kehää — mitä tuo ja tämäkin hänestä miettii ja kuinka avuttomana pitää, miten helvetissä ne kaikki asiat muistaa tehdä, miten saa pidettyä pokkansa vaikka tuntuu, ettei kerta kaikkiaan tiedä miten selviytyä kaikesta… Kenellekään siitä ei voi puhua, koska ne jutut kuulostavat itsestäkin ihan pimeiltä. Eikä tässä ole ennenkään haasteita pelätty ja kaikesta on aina selviydytty, vaikka öitä valvoen ja omalla ajalla paikaten.
Mutta minkä sille saattaa, miltä tuntuu. Miten vaikeana ja ahdistavana ja mahdottomana kaikki näyttäytyy. Helpointa olisi jos vaikka jalka katkeaisi tai tulisi syöpä. Ei mikään tappava, mutta sellainen että saisi vähän vaikka sytostaatteja – ja varsinkin luvan jättää hommat kesken.