Totuus siitä kuka tuntee oikein ei ole minun käsissäni. Tuntuu paskalta ja vituttaa. Samaan aikaan oikeastaan mua revitään joka suuntaan. Välillä haukotuttaa ja väsyttää kamalasti, toisaalta taas jaksan mennä niin paljon ja pitkälle. Jaksan juosta lujaa ja puhaltaa. Tehdä iha mitä vaan. Mutta silti tietysti vituttaa.
Muutamat viime päivät on olleet aika hektisiä. Olen tuntenut paljon niiden aikana ja saanut toiset tuntemaan. Jumala on ylpeä.
VITTu varmaan on.
Tänään sinä olit humalassa, katkuisessa räkäkännissä, myöhemmin ainakin, vedit kossua raakana ja hymyilit. Loppu illasta puhe sammalsi ja ääni madaltui, tilalle vaihtui jotain pelottavaa. Kuka sinusta tuli? Itsesi herra vastasit kun kysyin ihan vain niin hiljaa ettet kuullut. Välillä halusit suudella, välillä sanoit ja toistelit samoja asioita monta kertaa, muisti oli haparoivaa ja likkeet huolettomia. Asiat menettivät merkityksensä. En antanut sinun huomata että minä pelkäsin. Joka hetki minä pelkäsin. Mutten sanonut mitään, tietenkään. Analysoin vain mielessäni pienellä aivokapasiteetillani asioita joita puhuit lujaan ja ääneen. Ja minä pienenä otin vastaan kaiken sinusta.
Olisinpa minä yhtä vahva kuin sinä, sinua minä ihailen. Sinussa on paljon voimaa jaksaa eteenpäin.
-tässä vaiheessa paskavitutus vaihtuu väsymykseen ja kiukkuun-
30.12.2005 Onnettomuus porvoon vanhalla tiellä, juoppo ajoi 2,3 promillen humalassa vastaantulevien kaistaa törmäten -86 syntyneeseen naiskuljettajaan. Kuljettajat säilyivät molemmat suurimpia ruhjeita saamatta. Autoille aiheutui pientä vahinkoa.
MINÄ OLIN SEN NAINEN !!! Juu siinä pikkurilli murtui perkele.
1.1.2006 KAADUIN tullessani kotiovelle niin pahasti että nyt kävelen kepeillä kaksiviikkoa. Vittu. KÄnnisen tuuria vaikkei edes humalassa.
Nyt jalkakipeänä ja päätä särkien menen nukkumaan ja lausun pienen rukouksen.
”Taival pitkä ilman uskoani on. Siksi otin mukaani sinut ja pienen muiston. Kannan sinua kaulallani, rintani päällä roikkuen, ristiä muistuttaen. Minä kuvittelen sinut alasomana minun eteeni, niinkuin minä sinun edessäsi aina olen. Yksin minä ja hiljaisuus”
((Henkilö josta puhun ei ole fiktiivinen ja tiedät varmasti sen…))