VITTU! Kello ylipuolen yön eikä vieläkään unta. Keuhkot huusivat leipää ja hengitys tihersi pieniä säveliään tiiviimmin hetki hetkeltä. Tuijotin pimeän yksiön seiniä. Laskin mielessäni kolmeenkymmeneen ja tiesin sen jälkeen taas yskittävän. Mä yskin niin perkeleesti öisin. Kylkiluita kolotti ja vatsan lihakset olivat tulleet kipeiksi. Hengitys oli tukossa ja imin kortesonia kuhkoihin joka kymmenes minuutti. Helvetin helvetti, kiroilin mielessäni. Mulla oli tän yskän takia semmonen naismainen pojanääni, joka siristi nättiä altto ääntä aina aika-ajoin. Yhden aikaan vilkaisin kelloa ja tilanne rauhoittui hetkeksi, ehkä muutamaksi tunniksi, kunnes heräsin neljältä, jonka jälkeen ainut muistikuva on vessasta, kamalien hengityskouristusten parista haukkomasta henkeä ja vuoroin oksentamasta kamalien kipujen kera.
Kello lyö kuusi, on lääkkeiden aika. Punaisten kyyneleistä ja unettomuudesta turvonneiden silmien alla paistaa mustat renkulat, väsyttää syötävästi, mutta sama kolmenkymmenensekunnin toisto yskänpuuskista jatkuu. Voimaton ruumis nostaa itseään riutuneena vessan lattialta kohti lääkekaappia. Antibiootti 2 nappulaa, Kortison kuuri 6nappulaa, inhalaatijauhe 1hengenveto, maitohappobakteeri 2nappulaa. Valkoisia soikioita ja pyörylöitä on sievoinen kasa pöydällä. Kaadan litran tuoppiin mehua ja kiskon nappeja järjestyksessä. Lopulta otan jauheen. Odotan kärsivällisesti kaksi tuntia jolloin vaikutus alkaa.
Päivällä hengitän normaalisti, lääkärin määrämänä vuodelepoa on 48tuntia. Vitut, pakko päästä ulos. Jätän röökit vastenhakoisesti keittiön pöydälle, en voisi kuitenkaan polttaa vähintään kuukauteen. Mun keuhkojen olisi pakko parantua.
Lorvin ja ajattelen koko päivän, vähän väliä kävelen edes takaisin asunnossa, soittelen ystäville, luen Raija Oraksen kirjaa Miljonääri ja mietin mitä olisi kun omistaisi vitullisen kasan rahaa. Saatana, se olis upeeta. Mietin jo mitä kaikkea voisin tehdä. ´Puhelin pärähtää soimaan äkillisesti rikkoen asuntoa piirittävän hiljaisuuden. Duunista soitetaan, vastaan luontevasti nimelläni ja pyydetään käymään. Höpötän hetken ja sitten vain kuuntelen työkaverin piipitystä, naapurissa vedetään vessa. Mun puhelin sammuu, vittu akku loppui. Törkkään sen laturiin ja unohdan miltei samantien mitä työkaveri on mulle höpöttänyt.
Tulee ilta ja kello lyö taaas kuusi, lisää nappeja kerään taas pienen valkean kaman pöydälle ja vedän niitä litrantuopin vauhdittaman naamaan. Mun mielen valtaa hetkeksi anarkistinen ajatelma. Täysi sekasorto. Ajattelen sulavaa ilta tupakkaa, mutta vitut, nyt nukkumaan kun kerran pystyy vielä hengittämään. Huokaan syvään, keuhkot täyttyy vaivoin puhtaalla pölyn höystämällä kämppä ilmalla. En tohdi edes avata ikkunaa vaan tuudittaudun unimaailman Miljonäärin avulla. Ehkä mä selviän tästä, ehkä.