Mä lorvin koko päivän. Mun kompleksoituneet ja monimutkaistuneet aivonystyrät olivat lopen täynnä tätä vitun lorvimista. Kaiken sen lorvimisen lisäksi mulla oli helvetin paskainen olo. Hiukset oli liimaantunu takaraivoon ilman geeliä tai lakkaa ja samat sukat olivat olleet jalassa kaksi päivää.(onko se edes paljon?)
Mun yksiössä on 24neliötä. Siis kaksikymmentäneljä ja yksikkö oli m, että kaikki varmasti ymmärtää. Tän seinät on siniset ja sohva vihreä. 28″ (”=takoittaa tuumaa) telkka on koristeltu kauniisti dynojet tarroilla. Ja sen telkan alareunaan olen liimannut sen niin että varmasti näkyy. Tellka on mun jumala ja se selkeästi vallitsee tätä helvetin tarkoin rakennettua suurta tilaa. Se on suurin objekti sohvan jälkeen ja kaikista makein tavara mun kahden kannettavan ja dvdkameran jälkeen. krhöm..
VOI VITTU. Huokaan syvään kun kävelen keittiöön hakemaan mustaherukka´mehua. (mikä vittu on mustaherukka=?)
Tää ”voi vittu” johtuu kuitenkin näistä mun viinapulloista. Ostin ikeasta helvetin hienon viinitelineen, sellaisen halvan (69senttiä) maksavan puutelineen, johon sain sijoitettua mun talon parhaimmat kahdeksan kossua. No voi vittu johtui siitä että kun viime lauantaina tuli toi ensimmäinen kossu juotua niin tän kahdeksannen pullon tilalle, missä tietysti oli tyhjää, olin ostanut doodleys pullon, joka TIETYSTI MUN VITUN HYVÄLLÄ TUURILLA oli jäänyt hieman auki (aamuöisestä maistelusta johtuen). Kermalikööri sössö oli valunut huomaamattani pitkin viinitelinettä ja kaikkialle mun pöytätasoa, mikron taakse liimaten mun koko vitun mikron kiinni siihen pöytään. Mä riuhdoin hetken mikroa irti, kunnes huomasin litkun liimanneen myös mun leivänpaahimen. Siis tää tahna oli kuin jotain hemmetin liisteriä. Se oli ruskeaa paksua limaa mun pöydällä joka oli semmosta saatanan raudan lujaa. Ja kaikkialla haisi paska. Otsa hiessä mä riuhdoin vuoroin leivänpaahdinta ja vuoroin mikroa irti pöydästä ja tää viini teline oli paras, mun kossutkin oli yltäpäältä doodleyssä. Vittu että söi miestä.
Iltapäivällä mun siivousprojekti oli pääsyt jo hyvään vauhtiin. Viiniteline oli kiikutettu suihkun alle, samoin leivänpaahdin jonka olin vaivoin repinyt irti, rikkoen siitä yhden jalaksen. Mikro oli vielä tatinassa mutta olin uskollisesti sille ympäröinyt pöydän ensin talouspaperilla ja sitten suihkuttanut civiä jokapuolelle sen jalaksiin niin että se varmasti irtoisi jossakin vaiheessa. Keittiössä haisi vahva ja paha viinankatku.
Päätin tuulettaa ja avasin parvekkeen oven. Mun kauhistukseni sieltä ponkaisi esiin helvetillinen roskavuori. Olin kerännyt jonkin aikaa jo roskia parvekkeelle niin että veisin pussit aina perjantaisin roskiskseen. Ei se toiminut ainakin kahdenviikon roskat mätänivät parvekkeella. Lähdin roudaamaan niitä sykkeen nousemiselle alistuen roskiin ja kirosin samalla roskakulttuurin helvettiin. Miksei voitu elää 1600 lukua ja heittää roskat perkele parvekkeelta alas tai tienvarteen mistä dyykkarit hakisivat ne. Samassa muistin ylen teemalta näkemäni dokumentin mustasta rutosta ja unohdin samantien kiroamiseni taivaan tuuliin.
Olohuoneen pöydällä miljonääri tuijotteli mun touhuja, mä päätin touteuttaa hieman itseäni ja ottaa tän herran käsittelyyn. Nyt mä tahtoisin tietää miten miljonäärin käy kun se jäi 1920 luvun sotapoliisien kynsiin pietariin just kun se oli pakenemassa näitä sotia.
TOtta vitussa pari miljoonaa omistava kirja on tosi miehen raamattu.