Kävin Stockal Keltaste Kassie Päivii uhmate. Tai niitte takii, mitevvaa: mainokses oli sellane unimaski mitä mä oon kaivannu ja aattelin et vittu nyt antaa palaa. Mullon ollu sellane Samsonite lentomaski käytös mut se on kulahtanu aika hyvi eikä se alkujaakaa mitekää nerolline väline ollu. Nyt on sit uus ja tää on tukevamma olone kaiki puali – mä uskon et tää on kaunii ystävyyde alku!
Hain mä sen irtolevynki, siis sellase kannettava kovalevy. Tos se nyt rupsuttaa mun valokuvii taltee giga toise perää. Tää lohduttaa mua oikeesti iha helvetisti ku mä oon aina välii muistanu olla sydä syrjällää et jos tää mun vanha läppäri simahtaa ni sit menee helveti iso pala mun historiaa maata kiärtävälle radalle. Noi valokuvat on se kaikist tärkee etappi muttei olleskaa ainoo… Kohta muzakkii.