tässä on nyt pari päivää ollu vaan semmonen fiilis että don’t hate the player hate game.. tuntuu et mulla on niin helvetinmoinen kiire että nyt päätin rauhottua, tajua tyttö ei kiirettä minnee jonnee 😉 mun mottona ku on ollu hiljaa hyvä tulee hosuen paras! nyt otan hissuu ja kattelen tätä elämän menoa rauhassa uusin silmin.
oon kai pelänny että kaikki lipuu mun ohi jos en heti toimi, mutta nyt on käytössä uusi taktiikka. muistan kuin mun kaveri valitteli mulle ettei osaa toimia ja siks ei saa mitään aikaan, minusta ku välillä tuntuu että saan liikaakin. mut nyt tosta tosiaan on vaan haittaa! kumpa osaiski joskus vaan pistää aivot narikkaan ja hetken vaan ootella ja katella, tai kyllä sitä aina hetken pystyy, mutta sitte onki taas tää tyttö menossa ja perävalot vilkkuu..
