Japanilainen leffa Ruokala Lokki alkaa lähikuvilla Helsingin lokeista, leffan päähenkilö löytää niistä jotain herttaisia piirteitä, kuten sen että ne muistuttavat hänen lihavaa kissaansa. Leffa oli muutenkin aika herttainen, hyvä fiilis siitä jäi vaikka välillä piti purra hammasta kun tuntui että herttaisuus ampui jo yli! Mutta se ehkä johtuu siitä etten muutenkaan kestä liian söpöilevää maailmankuvaa, kyynisyys pukkaa väkisin läpi.
Leffan katsoi siitäkin riemusta, että harvoin sitä näkee japanilaista leffaa Suomesta. Ennalta mietti onko mukaan saatu muutakin kuin muumeja ja marimekkoa, ja vaikka ne siellä näkyivät oli mukana paljon muutakin. Päähenkilöt loistivat rooleissaan, mutta suomalaiset hahmot taustalla olivat kyllä niin tönkköjä välillä että melkein piti laittaa silmät kiinni. Oikeastaan ainoana poikkeuksena pyörällä ruokalaan joka päivä kahville tullut poitsu. Tässä saattoi auttaa se että hän puhui myös japania.
Toinen mikä herätti pientä hilpeyttä oli ruokalan omistajan koti, sieltä ei tainnut löytyä yhtään huonekalua joka ei olisi ollut suomalaista designia. Eli ihan perus keskituloisen ihmisen asumus siis. No, tuota nyt ei voi kovin pahana asiana pitää.
Ruokala Lokista jäi todella hyvä ja kevyt fiilis, sekä hillitön nälkä!