Me nähään useammin kun aikaisemmissani, mutta mua ei ahdista yhtään. Ei tunnu siltä, ettei jaksaisi nähdä eikä voisi vähempää kiinnostaa. Ei tarvi pelätä, että tuleeko se liian lähelle tai olenko tehnyt taas jotain väärin. Voi herätä aamulla ja tietää, että on jollekin tärkeä. Jaksan nousta tietäen, että ei se ole mihinkään menossa mun elämästä. Se ei löydä itseään aamulla jonkun tiksiläistyttösen vierestä. Se ei ala pohtimaan mitään ihmissuhdepaskaa ja ahdistusta.