Tämä oli itse asiassa alun perin kommentti Geon blogissa olevaan kirjoittamisaiheiseen juttuun, mutta ajttelin nyt laittaa sen muokattuna tännekin. Eli…
Mulla oli pitkän aikaa ongelma, etten keksinyt mitään aihetta kirjalleni, jonka tiesin haluavani kirjoittaa. Pakotin kuitenkin itseni aina silloin tällöin tyhjän paperin äärelle laittamaan joitakin kiinnostuksen aiheita ja ideoita ylös. Alitajunta sitten alkaa työstää asiaa silloinkin, kun emme ajattele koko juttua.
Sitten vihdoin viime kesänä aihe oli kypsynyt siihen vaiheeseen, että saatoin aloittaa kirjoittamisen. Aihealue on fantasia ja olen ihan innoissani projektista! 🙂
Ongelmatonta ei silti ole ollut, sillä syksyllä opiskelukiireet veivät mukanaan ja kirjoittaminen vain jäi. Nyt joululomalla minulla oli taas aikaa, mutta kynnys jatkaa oli korkealla. Jälleen kerran tarvittiin itsensä pakottamista.. Olen niin laiska, että se on välillä pakollista, vaikka tavallaan ihannoinkin ajatusta, että luominen tapahtuisi täysin spontaanisti.
Vaikka aloitus oli siis jälleen rankkaa, niin pääsin kuitenkin yllättävän nopeasti vauhtiin ja olin tosi iloinen siitä. Olen huomannut, että minulle on helpointa kirjoittaa yöaikaan ja kuunnella vaikka jotakin tunnelmaan virittävää musiikkia samalla.
Kirjoittaminen on parhaimmillaan tosi mielenkiintoista ja palkitsevaa. Se irrottaa arjesta ja antaa sellaisen flow-tilan, jossa on täysin tässä hetkessä kiinni. Juoni kehittyy myös matkan varrella ja monesti yllättyy itsekin joistakin juonenkäänteistä! 🙂
Eli jos tykkäät kirjoittamisesta, niin suosittelen lämpimästi kynään tarttumista. Et varmasti tule katumaan sitä! (…vaikka pettymykset toki kuuluvat välillä tähänkin asiaan.)