Kasvaminen aikuiseksi sattuu.. Kyyneliä sen takia ei hetkeen oo mun poskilla nähty, nyt elän mun iloisinta elämäni aikaa? Vai voinko niin sanoakkaan? Koska senkin tietää, KOska se on? Miten elämän vaiheita voi edes verrata? Jokainen elämän hetki on vaihe minkä päätöksen tekee itse ja siihen vaikuttaa tunnetila, jonka itse on aiheuttanut. Kukaan ei koskaan ole pakottanut sua tutustuun niihin tyyppeihin kehen oot tutustunut? Tai sit se on kohtalon tuomaa, muistahan et oot myös kohtalon viemä;)
Tuntuu et mussa asuis monta persoonaa, mutta ne onkin tunteeet jotka vipeltää mun pienessä päässäni, ja taistelee vallastaan.
No kuitenkin on ehkä aika lopettaa turinointi, kukaan ei varmaan lue näit ja nääpäimistö kuluu:P
