Arvoisa Uskollinen Lukijani,
on kulunut jo kotvanen viime bloginpäivityskerrastani lukuisista sekä taas lukuisista (=several) syistä:
-alkoholi.
Kaivellessaan homeenharmaita aivorihmastojaan muistuu legendaarisen The Naps*Nipplesin basistin mieleen yhtä ja toista kuluneista kuukausista. Vaan mikäpä olisikaan parempaa ajanhukkaa kuin aloittaa kirjoittamalla vaikkapa Suomen Ulkomaille eli Mansesteriin sijoittuneista tupaantuliaiskemuista sotilaallisella tarkkuudella. Orgioiden JuhlaKaluina toimivat bändimme virallinen bändäreidenkerääjä Matosuo ja vasurikitaristi SeksuaaliErika.
Tapahtui tuolloin 15.4. Armon Wuonna 2006 seuraavia asioita:
Klo 10.07. Matka Manseen alkaa. Taivas itkee kanssamme (osoittaen ennenkuulumatonta empatiantajua)joutuessamme jättämään rakkaan kotikaupunkimme, tuon Suomen Kiovan. Lehtori T sekä allekirjoittanut voivat pahoin. Bändimme patja ajaa japanilaista kukkastaan, nilkkahororumpalimme kikattelee riemuissaan.
-Bändin patja riisuutuu jo alkumatkasta. Tämä on vain yksi esimerkki orkesterimme valtavan korkeasta moraalista.
-Rumpalilyylimme toimii kartturina.
-Mauno-kissaa, alias SeksuaaliMaunoa eli ryhmämme ilmapanhuilistia on kaikilla suunnaton ikävä (surullinen hymiö)
Klo 12.17. Ennalta-arvaamattomasti eksymme. Syy on tietenkin joko Mansen kompleksisuudessa tahikka Lehtori T:n kähveltämästä kartan lukutaidosta tahi tuon lukutaidon puutteesta.
Klo 12.34. Saavumme perille. Talot ovat talvioravan harmaita. Tampereella on harmaata. Jopa tamperelainen lumi on harmaata. Tätä ei kyllä selvinpäin kestä, tuumaa hiljainen bassotar.
-Onneksi S-E:n sekä Matosuon asunto on persoonallisesti sekä varsin kotoisasti sisustettu; seinillä on paljon alastomia naisia, tissejä ja häpykarvoja kuten kunnon rokkareilla ainakin – hyvä! Suureksi riemukseen basisti toteaa asunnossa tuoksuvan vahvasti tärpätin ynnä muiden kemikaalien. Mahtavaa! Loungen katossa on asiaankuuluva halkeama ja nuuskatahra.
-KOTIVIINIÄ ON KOSOLTI!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Klo 13.49. Keskustelemme kynsistä ja meikeistä. Patja ottaa hatkat. Rumimmat alkavat meikata illan kekkereitä varten (basisti ei).
Klo 14.30. Tytöt soittavat urkuja. Tämä on historiallinen hetki: tuon kissanpolkan myötä imaginaarisen orkesterimme ensimmäiset haparoivat askeleet kohti oikeaa musiikkia on otettu. Basistin korvia särkee, ja tuota särkyä hän lääkitsee Matosuon mainiolla mäskillä.
Klo 15.49. Kukkiva Tölli soittaa Australiasta. Bassottaren vatsa heittää volttia ja hänen yrmeät kasvonsa uhmaavat painovoimaa hymyilemällä. Perin kummallista. Australiassa on kuulemma hassuja el(ä)imiä. Hmm. Otetaas taas.
Klo 16.00. Iloluontoinen kokoonpanomme nauttii kumma kyllä alkoholia. Kotikilju on sangen maistuvan makuista. Otetaas toiset.
Klo 16.26. Orkesterimme Laptanssija-Lae, Pitkäaikainen Miesystävänsä sekä PR-henkilömme Minna Maksullinen saapuvat paikalle. Tunnelma sekä korkokengät ovat jo katossa.
Klo 17.39. Pelaamme.
Klo 18.01. Lehtori T korottaa ääntään vaatien, että puhuisimme vain yksi kerrallaan. Mokomakin virkaintoinen!
Klo 18.08. Viikset valuvat sateessa.
Klo 19.53. Bändin jäsenet lienevät keskustelleen vakavia, sillä tämä on viimeinen muistiinpano humalahakuisen bassottaren almanakassa: ”Se on sitä nykypäivää…. Ihmisiin asennetaan mikrosiru ja..”
Lopuista tikku-ukoista ei saa selvää ja aika lienee kullanneen muistot. Alkoholilla tuskin lienee osuutta asiaan.
Irma oli kuitenkin ihana.
Lisää tuonnempana, jahka muistelostani aiheutunut posttraumaattinen stressitila on laantunut.
Sinun, Rakas Uskollinen Lukijani
Rouva Kyy