Tuskin orkesterimme ehti joulusta selviytyä vain pintapuolisesti vioittunein maksoin kun koitti aika uuden vuoden. Tuo Herran Armorikas syntymäjuhla toi sen verran laardia itse kunkin puolivallattoman yhtyeemme jäsenen muutoin kauniisti kaartuvien vyötäröiden ympärille, että kuinka basisti sen kauniisti ja ketään loukkaamatta osaisikaan kuvata…Totuutta kuitenkaan liioittelematta. Sanotaanko vaikka, että mikäli ryhmämme putoaisi yhtäaikaa Aurajokeen, naapurivaltiossamme Pohjanlahden tuolla puolen syntyisi takuuvarmasti tsunami. Vapise, Victoria (ja pidä kruunustas kiinni)!
Uutta vuotta juhlimme allekirjoittaneen 298583, 39-neliöisessä, jätesäkein vuoratussa yksiössä sangen sumeasilmäisin tunnelmin – ainakin loppuillasta. Hallusinaatioiden sumentamat punertavat silmäni löysivät nähkääs jääkaapistani – kenetkäs muunkaan kuin ihka oikean Michael Monroen. Olipa siinä hämmennystä kerrakseen.
Päihteiden sumentamasta vuodenvaihteen tienoosta teimme kaksi lupausta alkavalle vuodelle:
1. Ei enää yhden illan juttuja (poislukien bändärikokelaiden kanssa). Rakkaushan tunnetusti voi kuitenkin kestää puoli tuntia kerrallaan, ja lisäksi aamulla voidaan erota ystävinä. Tämän päätöksen pitämiseksi oli tietenkin yrittää tukea tuota varsin kunnianhimoista pyrkimystä aloittamalla
2. Touhutipattoman tammikuun (ankaralla antabuskuurilla tukien vakaata päämääräämme)
Kuinkas sitten kävikään? Loppiaisaattona orkesterimme tuolloin uusin vahvistus, koskematon kosketinsoittajamme Miisus (läheistä sukua eräälle kaksituhatta ja risat-vanhalle kaverille) laukaisi suustaan suoraselkäiselle bassottarelle kaksi viatonta sanaa: ”Lähdetäänkö baariin?”
Loput voinette likaisine mielinenne, rakkaat Uskolliset Lukijani, kenties arvata. Syvä huokaus. Lopputulos oli kaunista kuin Kirkkonummella konsanaan.
Touhutipattoman tammikuun aikana uudeksi omituiseksi tuttavaksemme esitteli itsensä Ujo Kysta. Kokonaisuutena toveriamme voisi kuvailla lähestulkoon samoin kuin orkesterimme naispuolisten jäsenten tutkimattomia ihmissuhderäpellyksiä kaksilahkeisten kanssa:
Ensin Ujolla Kystalla on tapana tulla kurkistelemaan ja tehdä itseään tykö. Kun siitä sitten kiinnostuu, se vetäytyykin pois. Käytös on muutoinkin (kuten koko fyysinen olemus) lähes hämmästyttävän niljakasta. Pyöristyttävää suorastaan.
Kollektiiviimme liittyi hiljattain JÄLLEEN uusi jäsen: Masturboivat Aivot, jotka toki kärsivät varsin vakavasta Touretten syndroomasta. Pakkomielteenomaisesti ne toimivat julkisella paikalla täsmälleen kuten kollektiivimme yleensä; pyöristyttävää, häpeilemätöntä käyttäytymistä vailla minkäänlaista moraalia tahi normaaliutta. Masturboivien Aivojen funktio The NapsNipplesissa onkin huolehtia siitä, että rock-katu-uskottavuutemme säilyy mahdollisimman korkealla (eli epäinhimillisellä) tasolla. Masturboivien aivojen geenimanipuloidut tuotokset siis roiskahtelevat esiin missä hyvänsä paikassa, jossa ne suinkin saavat aiheutettua laajan enemmistön suunnalta syvää paheksuntaa.
Touhutipattomalle tammikuulle luonnollinen jatkumo on tietenkin Hepitön helmikuu, jota seuraa Mulkuton maaliskuu. Bändäreitä kaivataan siis kipeämmin kuin kenties milloinkaan.
Lastenlevystä tuonnempana, jahka basisti saa punaisen tukkansa alaisen jomotuksen poistumaan. Ikä kun alkaa painaa, tasoittavaksi ei enää riitä yksi vaan nykyään tarvitaan jopa kaksi viskiä ynnä kourallinen psyykelääkkeitä.
*hihiiiiih*
Kiitos ja kuulemisiin, rakkaat Uskolliset Lukijani.