Välillä se tohtorisetäkin väläyttää ja sain eilen salilla pari ajattelemisen arvoista ideaa, jotka vahvistivat omia aiempia oivalluksiani.
– Älä anna muiden määritellä sitä mitä olet. Sinä tiedät itse parhaiten kuka olet, kukaan muu ei sitä tiedä.
– Jokaisesta puhutaan pahaa joskus, mutta ei pidä itse alkaa puhua pahaa itsestään muiden mukana. Siinä menettää itseytensä niin kuin ohjelman kauniille, älykkäälle, hoikalle tytölle oli käynyt, hän ei tiennyt kuka hän on.
– Miksi ihmiset sitten puhuvat pahaa? Koska he haluavat pudottaa sinut omalle tasolleen eli kateudesta. Naisten välistä nokittelua ja kilpasilla oloa. Kun toinen koetaan uhkaksi, alkaa piikittely ja kettuilu, näin nätisti sanottuna. Se aina välillä ihmetyttää, kun on itse mielestään pyrkinyt olemaan mukava ja kohtelias, eikä ole provosoinut toista mitenkään – muuten kuin olemassaolollaan [sic].