Hiekan ja sumun talo. Minä itkin. Melkein yhtä paljon kuin Vihreällä maililla, sillä toisellakin kerralla. Ja se tuli uniin. Vielä seuraavana päivänäkin se tuli mieleen. Eivät ne ihmiset halunneet pahaa toisilleen. Eivät tarkoittaneet satuttaa. Mutta joskus elämä vain satuttaa.
Ei se viha vaan se toivo.
Sellaisista elokuvista minä pidän. Elämänmakuisista.
***
Surujen ja epäonnen talo.
***
Mutta sitten on ihmisiä, jotka tahtovat satuttaa. Jotka tahtovat toisille pahaa. Joiden jokainen sana huokuu vahingollista myrkkyä. Heitä on paljon, liian paljon.