Joka seitsemäntoista vuotiaana julisti ystävälleen olevansa sinkku ainakin 28 vuotiaaksi saakka siitä syystä että hänen sydämensä oli ensimmäistä kertaa julmasti murskattu ja heitetty menemään.
Sitten yhtenä iltana hän tapasi tuttaviensa kotibileissä pojan joka oli hänestä erittäin kiinnostunut. Itse hän piti poikaa enemmän söpönä ystävänä mutta mitään ihastumisen liekkiä hän ei tuntenut hän vain kaipasi lohtua ja läheisyyttä hänen rikkoutuneelle sydämmelleen. Hän uskotteli itselleen että voisi oppia rakastamaan tätä poikaa joka oli häneen syvästi ihastunut. Hän ajatteli että mielummin olisi tuttu ja turvallinen mies kuin hetken hurmaa joka päättyisi ikävästi, että hän jäisi yksin. Pari vuotta meni, poika kävi intin ja muuttui yhä takertuvammaksi, tyttö tunsi tukehtuvansa teki tyhmyyksiä baarissa ja huomasi ettei tämä suhde ollut enään kummallekkaan hyväksi.
Itku kurkussa hän pyysi saada pari päivää hengähdys taukoa voidakseen miettiä, johon mies vastasi että mitä turhia hän hakee illalla kamansa pois, tyttö suostui.
Mies kuitenkin katui päätöstään ja soitteli tytölle taukoamtta viikon verran, sitten iski hiljaisuus aivan hirvittävä hiljaisuus. Tytön masennus senkun suureni ja hän etsi lohtua milloin mistäkin baarista, ei välittänyt mistään kysyi vaan meille vai teille ja aamulla laittoi vähin äänin vaattensa päälle ja ovelta moikkasi että hei soitellaan. Sitä ei koskaan tapahtunut, tyttö etsi jo seuraavaa lohduttajaa.
Yhtenä yönä jälleen kerran vieraassa sängyssä tytölle iski mieletön kaipuu, mitä ihmettä hän oli tehnyt? Tähänkö hän oli itsensä saattanut. Kuinka hän oli voinut jättää sen tutun ja turvallisen, kyllä se oli rakkautta, ainakin tähän verrattuna.
Siitä lähti ensimmäinen sähköposti joka muuttui kahviksi joka muuttui jo taas yhteisiin suunnitelmiin. Yks kaks he asuivat yhdessä, mies tunsi voittaneensa eikä enään kauheasti jaksanut panostaa suhteeseen. Tyttö itki ja huusi ahdistustaan pyysi miestä sanomaan hänelle kauniita asioita ja pitämään häntä hellästi. Tätä ei tapahtunut ja aika kului. Tyttö lähti baariin ystäviensä kera, nämä ystävät lohduttivat kännistä tyttöä ehkä taas kerran liikaa ja tyttö katui seuraavana aamuna.
Kertoi miehelleen tapahtuneesta ja kyseli et pakkaanko kamat? Ei kuulemma tarvinnut, siitä seurasi vankila kaikkialle piti pyytää lupa ja tyttö kärsi taas kerran mutta ei kehdannut/ ei uskaltanut lähteä uudemman kerran maailmaan joka oli jo osoittautunut varsin kylmäksi. Mutta tämähän oli vain tarina joten mitä merkitystä sillä on?
