Jaksan keskittyä 5min sitten katselen taas ikkunasta ulos ikuisuuden verran. Katson kirjaa mutta en näe kuvia tai tekstiä, elämäni pyörii silmieni edessä. Nauha pyörii päässäni aina vain uudelleen ja uudelleen…tuntuu kiroukselta. Ulkona paistaa aurinko, maa on lumen peitossa.
Siellä on kaunista ja rauhallista.
Tuntuu kuin jokin kiristäisi ympärilläni enkä saa sitä pois. Haukon henkeä mutta en sitä saa. Pysähdyn koko ajan, unohdan mitä pitikään tehdä. Vaivun jonnekkin syvälle. En löydä pintaa.
Mihin olen vaivunut, kuka minut täältä löytää? Kantaa pois? Antaa minulle taas elämänilon takaisin?
Maailma kirkastuu ulkona, kevät on jo ovella. Minä vaivun päivä päivältä syvemmälle talven pimeyteen..Onneksi Sara voi jo paremmin, hän kantaa minua nyt.