Raportointi on kovin mukavaa. Varsinkin silloin kun tietää, että kukaan ei tule ajatuksella tekemääsi raporttia lukemaan. Saa toteuttaa itseään, 😉 Olen monta kertaa miettinyt, että pitäisiköhän laittaa pieni testi sinne tekstin sekaan. Heittää johonkin kappaleeseen pieni ”jänis” ja katsoa, josko joku sen huomaisi… heh heh heh….
Ymmärrän toki, että osa raportoinnista tehdään siksi, että verottaja yms. vaativat, että tietyistä toimista on mustaa valkoisella. Ja jo pelkästään tulevia juttuja varten on hyvä olla vanhemmista historiatietoa. On nimittäin huomattu sekin, että ne kerrat kun ei ole raportoitu, osoittautuvat juuri niiksi kerroiksi, kun olisi pitänyt raportoida. Ja siinä vaiheessa jossittelu onkin sitten turhaa.
Joka tapauksessa. Itse pidän raporttien kirjoittamisesta. Saan samalla ilmaista itseäni kirjallisesti ja huoltaa kieltäni. Pysyypähän ainakin jonkinnäköinen tatsi hallussa siihenkin hommaan. Totesin tuossa juuri, että enpä ole sitten ylioppilaskirjoitusten tehnyt juuri mitään pidempiä tekstejä kynän ja lehtiön kanssa. Saati sitten konseptipaperille. Tietokone on jyrännyt silläkin alalla – teen ajoittain pelkkiä muistiinpanoja suoraan koneelle. Kauhukseni huomasin, että kun jouduin eräässä seminaarissa kirjaamaan paljon asiaa paperille, käteni KIPEYTYI kynällä kirjoittamisesta. Täytyy varmaan alkaa treenata kirjoituslihaksia. Sommitella runoja ja esseitä vihkojen sivuille.
Runollista iltapäivää – pidetään sana hallussa!