Miten voikaan joka kerta kun asemalla hyppää junasta tuntua näin ihanalle. Välillä sitä unohtaa, kuinka paljon muistoja on Kuopiosta. Vänärillä istuttu talvipakkasella, puhuttu ihan hulluja. Kävelty aamuyöstä kesällä kotiin, katseltu auringon nousua. Pimeinä syksy iltoina istuttu parvekkeella, vedetty tupakasta illan viimeisiä ja kuunneltu kaupungin hälyä. Keväällä löydetty taaskin itsemme toripöydiltä ensimmäisiä auringon säteitä kalastelemasta. Voi, ehkäpä joskus tänne vois takasin muuttaa. Pitänee ehkä alkaa tekemään uusia muistoja Riksussa 🙂
